Huonoja uutisia kotirintamalta

Olimme tänään Amarillossa syömässä isäni ja Herra K:n kanssa. Juteltiin niitä näitä ja sain kuulla kotirintaman kuulumisia. Juurikaan ei hyviä uutisia ollut tarjolla, vaan kaikki olivat jossain määrin negatiivissävytteisiä.

Sain kuulla, että ukkini on saanut jonkinlaisia sydänoireita, jonka vuoksi ensi viikon lonkkaleikkaustakin on jouduttu miettimään uusiksi. Enoni kamppailee edelleen alkoholismin suhteen, töistä on annettu jo varoitus ja seuraavasta huomautuksesta on tiedossa potkut. Sen taas jokainen voi mielessään kuvitella, että mitä tapahtuu, jos alkoholistilta viedään viimeinen asia, joka pitää hänet elämänsyrjässä kiinni. Mummoni on joutunut viime viikolla sairaalaan ambulanssilla. Tämän johdosta tulossa on lisätutkimuksena tähystys.

Eniten huolissani olen kuitenkin aina äidistäni, joka kaikeksi onneksi saapuu huomenna ilahduttamaan meitä vierailullaan. Äidillä on löydetty mammografiassa taas jotain häikkää. Sama on tapahtunut jo aiemminkin. Jälleen edessä on järjetyön huoli ja koepalojen ottaminen. Onko se syöpää? Oli tai ei, se mörkö saa luvan lähteä. Jollei hyvällä, niin sitten pahalla. Kukaan ei jaksa tätä jokavuotista stressiä ja pelkoa, vähiten äiti itse.

Tuntuu, että liian paljon tapahtuu taas samassa rysäyksessä. Niinhän sitä sanotaan, että vaikeudet eivät tule yksin, mutta give me a break.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Isänpäivälounas

IMG_20131110_144358.jpg

Kävimme Herra K:n kanssa läheisellä ABC:llä ajatuksenamme haukata hiukan jotain. Päädyimme tilaamaan possua ja kanaa, ja meitä varoiteltiin, että hiukkasen on jonoa keittiön puolella. Puoli tuntia saattaa mennä. Päädyimme silti tilaamaan sapuskat ja aloittelimme salaattipöydän antimilla. Jonoa riitti ja tuntui, että kaikki Ylöjärven vanhemmat pariskunnat olivat päättäneet lähteä Isänpäivän kunniaksi ”ulos syömään”. Paikka oli tupaten täynnä, mutta onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. 

Yllä oleva kuva on napattu noin 45min odotuksen jälkeen. Hyvin ehtii pienet kauneusunet ottamaan tilauksen saapumista odotellessa. Välillä torkut keskeytyivät hajoavien astioiden luomaan kilinään ja kerran keittiöstä leijaili kunnon palaneen ruuan haju. Kun meidän ruokamme viimein yli tunnin odottelun jälkeen saapuivat, oli Herra K:n annos ehtinyt jäähtyä ja bearnaisekastike oli kovettunut lautaselle. Ranskalaisiin hädin tuskin sai haarukan uppoamaan. Näykimme lautasilta ”parhaat palat” ja viidessä minuutissa tarjottimemme olivat jo palautushyllyssä. 

Tiedostimme kotoa lähtiessämme, että isänpäivä luo varmasti ruuhkaa kaikkiin ruokapaikkoihin. Olimme valmiit odottelemaan tarvittaessa, mutta ruuan laadusta ei täytyisi joutua tinkimään. Lisäksi ihmetyttää, kuinka koko paikassa on tällaisena juhlapyhänä töissä yksi kokki ja yksi tarjoilija. Helpommalla varmasti pääsisi, kun varauduttaisiin hiukan suuremmalla miehityksellä tällaisiin tilanteisiin. 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä