Syyslomailua ja paluu arkeen

Olen elänyt blogin suhteen hiljaiseloa, sillä viime viikolla minulla oli syysloma. Pitkään ja hartaasti odotettu viikko, jonka aikana reissasin perheen ja sukulaisten pariin ja kävin myös messuilemassa Helsingissä I love me -messuilla. Messuilta tarttui mukaan joitakin pikkujuttuja, mutta koko messut oli kierretty 1,5 tunnissa. Osaan olla nopea, kun on sopiva seuralainen (mieheni) mukana reissussa. En halunnut piinata häntä tarpeettomasti kosmetiikkaa ja raakaruokatarvikkeita hipelöimällä. 

Samalla reissulla pyörähdettiin myös Lahdessa, jossa söimme maailman parasta pastaa Mamma Mariassa ja käytiin niissä muutamissa liikkeissä, jotka Triossa suvaitsivat olla auki sunnuntaipäivänä. Onko vielä maailma, jossa kaupat eivät ole auki sunnuntaisin? Olen liian tottunut Lempäälän ideaparkin läheisyyteen, kun en enää ymmärrä sitä, etteikö joku vaatekauppa olisi auki jokaisena viikonpäivänä. 

Paluu arkeen oli nihkeä. Maanantai tuntui aivan maanantailta ja töiden, hoidettavien asioiden ja salikäynnin jälkeen huomasin saunovani iltamyöhällä. Sen jälkeen oli vielä erittäin myöhäinen päivällinen, joka meillä tosin on osa normaalia arkea, kun mies palailee töistä kotiin vasta aivan liian myöhään. Tämä tiistai ei tuntunut yhtään paremmalta. Lunta koitti vähän sadela, mutta täällä päin se ei jäänyt maahan. Itä-Suomi näyttää kuvien perusteella olevan jo lumen vallassa. 

Erikoisen tästä päivästä teki ensimmäinen kotona suoritettu yliopistotentti. Tietokoneella tehtävä ja kurssimateriaalien käytön salliva tentti sopi minulle paremmin kuin hyvin. Tehtäviä oli paljon, ne vaativat materiaalien tuntemusta tai vähintään hemmetin nopeaa tekstien pläräämistaitoa. Mietin miten ne, joille tietokone ei ole niin tuttu työväline kuin minulle, pärjäsivät tentissä, jossa aikaa suoriutua oli vain 2 tuntia? Itse olin valmis n. 1,5 tunnin kohdalla ja voin sanoa painaneeni perse hiessä hommia lievässä paniikinsekaisessa fiiliksessä. Kesken tentin soittanut mieheni sai tuntea nahoissaan keskeytyksen tuoman raivon. Mitäs artikuloi liian hitaalla tahdilla. 

Tällä viikolla luvassa on vielä työkavereiden kanssa stand up -keikka torstaina ja pari päivää parhaan kaverin kanssa hengailua. 

Mitäs teidän muiden viikkoon?

Suhteet Oma elämä

Kestotilauskiukku

Sain lietsottua itseni kiukkuiseksi viime viikolla, kun kotiini tuli lasku eräästä lehtitilauksestani. Laskun summa oli 90€, joka oli jaettu kolmeen 30€ osaan. Tällä summalla tulisin saamaan kymmenen kuukauden lehdet. Summa ei ollut miellyttävää katsottavaa. Jokaiselle lehdelle jäisi hintaa 9€ ja vaikka lehti on sellainen josta pidän kovasti, en haluaisi tässä taloustilanteessa laittaa siihen noin paljoa rahaa. 

Menin kyseisen lehtipuljun asiakassivuille omiin tietoihini ja aikomuksenani oli peruuttaa lehden tilaus. Sen sainkin sivuilta kätevästi tehtyä, mutta peruminen ajoittuu seuraavan kymmenkuukautisjakosn loppuun. Minun siis tuli maksaa tämä jo tullut lasku ja ensi syksynä lehtien tulo loppuisi. Olisi varmasti ollut mahdollista soittaa ja ilmoittaa, etten maksa laskua ja haluan tilauksen välittömästi katki, mutten tehnyt niin. Maksoin pitkin hampain laskun ja mietin pimeää talvea, jolloin tuo suosikkilehteni piristäisi minua työpäivän päätteeksi. 

Selatessani lehtiä myyvän firman sivuja, huomasin kuitenkin, että sama suosikkilehteni maksoi uusille jäsenille alle 50€/10kk. Lisäksi mukaan sai kivan lahjan kiitoksena. Silloin kieltämättä kiukutti kovaa. Tsekkasin yksittäisen lehden hinnan kaupassa ja se ei ollut 9€, vaan paljon vähemmän. Lisäksi mukana tuli oheiskrääsää, josta me kestotilaajat saamme vain haaveilla. 

MIKSI kestotilaajaa, uskollista asiakasta rankaistaan? Miksi tilaus maksaa minulle lähes puolet enemmän kuin uudelle tilaajalle? Ymmärrän, että uusia tilaajia houkutellaan mukaan halvoilla hinnoilla, mutta eikö myös olisi tärkeää pitää meidät vanhat lukijat mukana? Luullaanko, että olemme niin sitoutuneita ja koukussa lehteen, etteivät aivomme toimi epäoikeudenmukaisuutta nähdessään? Missä ovat minun kylkiäiseni? Entä tarjouskampanja ja halvemmat hinnat?

Kiukun puuskassa peruin jokaikisen lehtitilaukseni. Tiedän, että perumisen jälkeen perääni soitellaan ja samoja lehtiä tarjotaan puolet halvemmalla. Miksi siis maksaisin täyttä hintaa, kun voin vain odotella, että lehtitilausfirma kinuaa minut takaisin lukijaksi pilkkahintaan?

Onko tällaisessa puljaamisessa mitään järkeä?

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta