Tasan 19 kuukautta sitten, aloimme Herra K:n kanssa virallisesti seurustella. Olimme tutustuneet jo aiemmin kesällä, mutta seurusteluvaiheeseen etesimme vasta myöhemmin. Olin ollut yli vuoden parisuhteessa, joka alkoi mielestäni muuttua enemmän kämppäkaveruudeksi, joten oli aika koettaa uusia tuulia. Aloimme heti, virallisesti seurustelevana parina, etsiä omaa yhteistä asuntoa Tampereelta. K:n asunto oli meille liian pieni ja oma opiskelijakämppäni oli järin toisella puolella Suomea. Yhteinen koti löytyi ja saman katon alle muutettiin heti, kun minä sain valmistumispaperit kouraani. 

Nyt tästä kaikesta on aikaa yli puolitoista vuotta. Aika kuluu kyllä kuin siivillä. Asunto on vaihtunut kertaalleen suurempaan, keskustasta lähiöön. Olen työskennellyt viidessä eri työpaikassa Tampereella asumisen aikana. Se on enemmän kuin aikaisemmin elämässä yhteensä. Herra K ei ole muuttunut. Hän seilaa haaveiden merellä, valmiina tarttumaan mitä erikoisempiin seikkailuihin. Ehkä juuri meidän erilaisuutemme on tässä se juttu. 

Sain tänään työpäivän päätteeksi kauniin ruusun ja ajattelin jälleen, kuinka onnekas olenkaan.