Jääkiekon MM-kisat ja naiset

Suomi – Saksa peli on juuri alkamaisillaan, mutta vielä oli pieni hetki aikaa käväistä koneella. Facebookissa vastaan tuli artikkeli Avatv:n sivuilta. Artikkelissa annetaan ohjeita naisille, joiden miehet katsovat jääkiekkoa. Alunperin ohjeistus on kanadalaisille naisille, NHL:n pudotuspelien seuraamista varten. 

Tokihan ohjeistus on huumorilla tehty ja suunnattu lähinnä naisille, joita jääkiekko ei voisi vähempää kiinnostaa. Itse kuulun siihen porukkaan, joka seuraa urheilua aktiivisesti. Myös MM-kisoja. Tai etenkin niitä.

Jääkiekko on minulle lähes pyhä asia. Niinpä ohimosuonet alkavat aina sykkiä, kun kuulee stereotypioita siitä, että jääkiekko on miesten laji. Naiset ymmärtävät kyllä jääkiekon hienoudet, mikäli heillä on halua ja kiinnostusta perehtyä asioihin. Se, että naisen rooli on pelkästään oluen tuonti miehelle ja hiljaa oleminen on minusta pöyristyttävää. Samoin ohjeistuksen antamat vinkit siitä, että naisen kannattaa kannattaa miehen suosikkijoukkuetta ja opetella muutama faktatieto, joilla voi pröystäillä. 

Maailmasta löytyy varmasti myös miehiä, joiden jääkiekkotietämys ei ole aivan ajantasalla. Samalla tavoin löytyy naisia, joita aihe kiehtoo ja jotka ovat valmiit näkemään vaivaa sen eteen. Kuitenkin näin suomalaisena naisena koen, että jääkiekon MM-kisat on sellainen asia, joka jokaisen tulisi kokea ainakin kerran joko paikan päällä tai kotikatsomosta. Vasta siinä vaiheessa voi muodostaa mielipiteensä lajista.

Aiheesta riittäisi varmasti kirjoitettavaa, mutta Maamme laulu soi jo, ja täytyy siirtyä tv:n ääreen. 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Jatkosopimus!

027.jpg

Näin onnellinen olin Korkeasaaressa vähän yli kuukausi sitten, mutta tänään olen ollut vielä onnellisempi. Sain nimittäin tietää, että ensi syksynä jatkuu pesti kunnan hommissa. Happyhappy! Ennen tätä päivää en ole uskaltanut miettiä vielä ensi syksyä töiden kannalta, kun jatkosoppari ei ollut aivan varma. Olen miettinyt ainoastaan siltä kannalta, että mitä jos töitä ei olekaan. Kuollaan K:n kanssa nälkään ja joudutaan muuttamaan kadulle. Kuinka olenkaan vellonut noissa ajatuksissa, jotka olisivat pelottavan lähellä ihan oikeaa totuutta ensi syksyä ajatellen, jollei työ olisi varmistunut. 

Nyt pystyy hiukan keveämmin mielin lähtemään kesäkuun ensimmäinen päivä kesälaitumille. Muutama kuukausi liiton rahoilla ja sitten taas paluu normaaliin arkeen. Tämä lukukausi ei ole edes vielä päättynyt, mutta silti jo innolla odotan seuraavaa jaksoa ja uusia kuvioita.

Suhteet Oma elämä Raha Työ