Myönnän, olen aikaisemminkin kirjoittanut blogia, tosin vuodatuksen puolella. Tuo blogi oli monellakin tavalla erilainen kuin tämä nykyinen palsta Lilyssä. Aiempaan blogiini ei päässyt kurkkimaan kukaan. Se oli salasanasuojattu paikka omille ajatuksilleni ja tuntemuksilleni, ja sellaisena se saa pysyä myös jatkossa, vaikken sinne enää luultavasti juurikaan kirjoittele. 

Äsken kävin verestämässä hiukan muistoja vanhan blogini puolella ja täytyy kyllä myöntää, että pidin sen mutkattomuudesta. Jokaista sanaa ei tarvinnut varoa, vaan kirjoitin täysin suoraan sen, miltä milläkin hetkellä sattui tuntumaan. Sinne on vuodatettu salatut tunteet, itkut ja ilot. Kerrottu pari- ja kaverisuhteista, kouluajoista, töistä, harrastuksista. Kaikesta minulle merkityksellisestä. Uskallanko tehdä saman täällä?

Lilyssä postaukseni etsivät vielä omaa linjaansa. En halua kirjoittaa niin, että jokainen tilanne ja henkilö on tunnistettavissa. En uskalla lisätä läheisteni kuvia. Pelkään, että paljastan itsestäni jotenkin liikaa ja saan katua, että olen ollut niin avoin tällaisessa yhteisössä, jossa kuka tahansa voi lukea ja kommentoida. Kaipaan sitä, että voin antaa ajatuksen lentää miettimättä sitä, mitä kirjoittamisesta voi seurata. 

Ehkä tulen vielä löytämään Lilyssäkin sen oman kultaisen keskitieni, olematta liian avoin tai liian sulkeutunut. Ehkä saan kritiikkiä, rakentavaa tai ei, opin myös sietämään sitä ja ottamaan opikseni. Kirjoitan vain rehellisesti omasta elämästäni. Siinä kaikki.