Ensi maanantaina se sitten alkaa. Ensimmäinen verkkokurssi journalistiikan ja viestinnän parissa. Tälle syksylle on tiedossa kaksi verkkokurssia ja ensi keväälle kolme itsenäisesti suoritettavaa kurssia. Tahti ei ole huima, mutta kun ottaa huomioon sen, että olen kuitenkin päätoiminen työssäkävijä, ei kovin kovaa tahtia voi odottaakaan. 

Yliopistolta tullut kirje oli napakka ja jossain määrin jopa hiukan pelottava. Aikataulu on tiivis ja löysäilyä ei sallita, jotta vauhdissa kestää mukana. Aiemmin opiskelemani kasvatustieteiden perusteet -osio tuntuu näin alkuun paljon leppoisammalta. Siellä oli vaikka minkälaisia vapaamatkustajia ja aina kaiken sai sumplittua parhain päin. Ryhmätehtävissä osa porukasta ei osallistunut lainkaan, mikä rassasi hermoja. Nyt luulen, että homman nimi on toisenlainen.

Ensimmäisen kurssin materiaalina on Em Griffinin A first look at communication theory, joka sai heti kättelyssä etenkin meiltä englannin kielessä hiukan heikosti menestyneiltä otettua luulot pois. Otin pienen varaslähdön kurssiin lainaamalla kirjan yliopiston kirjastosta ennakkoon ja kääntämällä teorioiden keskeisiä ajatuksia itselleni valmiiksi suomen kielelle. Tieteellinen kieli on välillä haastavaa jopa omalla äidinkielellä luettuna, saati sitten vieraalla kielellä. Onneksi oppikirjat ovat pääsääntöisesti suomeksi tai englanniksi. Muistan kuinka kaverini selitti hänen erään kurssinsa oppikirjan olevan norjan kielinen…

Kaiken kaikkiaan aika hyvä fiilis lähteä opiskelemaan täysin uutta alaa ihan amatöörinä. Poistun mukavuusalueelta oikein huolella ja opin toivottavasti paljon uutta. Alan vaihtokin on käynyt mielessä ja nyt saan koittaa, voisiko journalistiikka ja viestintä olla se suunta, johon tulevaisuudessa hamuilen. Uusi maailma on taas auki.