Eilen koitti taas se päivä, kun oli aika kirjoittaa uusi määräaikainen sopimus vanhaan työpaikkaan. Kuten moni blogiani lukeva jo tietääkin, työskentelen aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajana, eli lasten parissa tulee päivät touhuttua. Tällä kertaa sain sopimuksen koko lukuvuodeksi, kun viime vuonna vain jouluun asti. Ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun minun ei tarvinnut toimittaa jokasyksyistä rikosrekisteriotetta. Jee!
Viime kevään päätteeksi kävimme esimieheni kanssa keskustelua jatkosta. Toin ilmi haluni kokoaikatyöhön, jota nykyisellä työnantajallani ei ole mahdollisuutta tajota. Kerroin, että mikäli koulutusalaani vastaava, minua kiinnostava ja kokoaikainen työ tulisi vastaan, haluaisin sitä hakea ja mikäli tulisin valituksi, myös ottaisin paikan vastaan. Nykyinen sopimukseni on sellainen, että se sisältää päättymispäivän, jolloin olen vähän niinkuin sidottu nykyiseen työhöni sopimuksen loppuun asti. Irtisanoutuminen ja työn vaihtaminen ei olekaan niin helppoa, kun luulisi. Se tuli viime keväänä huomattua. Hain muutama viikko sitten erästä työtä ja nyt odotan, saanko kutsun haastatteluun. Aikataulu työn aloittamisen suhteen näytti olevan vähän väljempi, joten saattaisin hyvällä tuurilla pystyä sopimaan asian nykyisen pomoni kanssa. Hänellä olisi aikaa etsiä tilalleni uusi työntekijä. Aika näyttää miten käy.
Tänään kuitenkin palasin työpaikalle ensimmäistä kertaa sitten kevään. Eilinen työpäivä meni toimistolla koulutuksessa, joten tänään piti ehtiä laittaa kaikki valmiiksi ennen huomista tutustumispäivää. Huomenna saamme vajaa 60 kappaletta ykkös- ja kakkosluokkalaista taas kymmenen kuukauden ajaksi kerhoilemaan. Suunnitteilla on tälle lukuvuodelle jo monenlaista puuhaa oman lehden teosta, ilmaisutaitokerhon kautta kokkailuun, nukketeatteriin ja pallopeleihin. Haastava, mutta toivottavasti myös antoisa vuosi jälleen edessä.
