Treffeillä osa 8 – Tampereen Supercross

Eilinen päivä oli kyllä ihan mahtava! Bongasin kadunvarsimainoksessa Supercross-tapahtuman ja ehdotin miehelle, että voitaisiin mennä paikan päälle katsomaan ko. tapahtumaa. Kun vielä sain ravintola.fi:n kautta tarjouksen vip-lipuista, oli homma sisllä selvä. Vippiliput varattiin. Eilen suunnattiin Tampereen messukeskukseen kolmen aikoihin. Tiskillä meidän varausta ei meinannut millään löytyä ja alkoi jo ärtymys hiipiä puseroon, mutta onneksi liput saatiin viimein ja lohdutukseksi tuotekassin lisäksi vielä ilmaiset pipotkin. 

Samaan aikaan Supercross-tapahtuman kanssa olivat myös Offroadmessut, joiden kiertelyllä aloitettiin tämä treffipäivä. Messuilla oli paljon crossi- ja endurokamppeita ja -pyöriä. Ihmisiä oli myös saapunut paikalle ihan mukavasti ja jossain vaiheessa iltapäivää ilmoitettiin, että itse crossitapahtuma oli loppuunmyyty. Kun kojuosasto oli kierretty lähdettiin katsomaan vippialueen tarjontaa. Vippiliput sisälsivät siis ilmaiset narikat, tuotekassit, buffetruokailun, A-oikeudet omaavan vippibaarin, paikat radan parhaasta kohdasta, vippialueen vessat ja tupakkapaikan, ilmaisen pääsyn jonojen ohi illan jatkobileisiin.

2015-11-07 15.26.19.jpg

Vippialueelle satuttiin juuri sopivaan aikaan, sillä ensimmäisen kaljan/siiderin aikana aukesi myös buffetti, johon sännättiin heti lautaset ojossa. Ruoka oli todella hyvää, mieli teki syödä paljon enemmänkin, mutta vatsa sanoi jossain vaiheessa ettei jaksanut enää. Hiukan jäin kaipaamaan jotain makeaa jälkiruokaa kruunaamaan ateriaa. Syötiin hyvin ja katseltiin, kuinka kaivinkoneet urakoivat rataa valmiiksi. Hienosti oli kyllä areenalle saatu upea rata ajoja varten. 

2015-11-07 18.13.20.jpg

Aika-ajot oli ajettu jo aiemmin päivällä, mutta Heat ajot näimme kokonaan. Kuinka jännittäviä hetkiä radalla nähtiinkään: hienoja ohituksia, huimia hyppyjä ja kaatumisiakin. Onneksi kaikki selvisivät kuitenkin ehjin nahoin. Hellyyttävintä oli, kun 4-7v. lapset ajoivat näytösajot samalla radalla satojen ihmisten kannustaessa. Kuinka hyvin noin pienet pojat ja tytöt osasivatkaan ajaa! Pienin ja kisan nuorin kuski oli tosiaan vasta neljä vuotias ja jaksoi kiertää rataa muiden mukana. Vauhtia oli tälläkin veijarilla enemmän kuin itselläni tulisi koskaan olemaan. 

Ilta huipentui 12 kuskin finaaleihin sekä Stunt Freaks Teamin esitykseen, josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Miehet hyppivät showtemppuja valtavasta hyppyristä ja välillä näytti siltä, ettei tuollainen toiminta ole edes mahdollista, mutta niin vain pyörät ja miehet kestivät ehjinä. Finaaleissa oli jännitystä lähinnä kolmannen sijan paremmuudesta, sillä ykkössija meni kirkkaasti Suomeen ja kakkossija Usaan. Kolmanneksi kiri lopulta toinen amerikkalainen, juuri ennen suomalaista vasta 17-vuotiasta superlupausta, joka ajoi ennakkoluulottomasti isojen miesten kisassa.

En ole koskaan käynyt supercross-tapahtumassa, saati nähnyt koko lajia muuten kuin tv:ssä ohimennen. Silti oli aivan huippuhauskaa ja jännitin ajoja ihan tosissani. Vippikatsomossa oli mainio palvelu, ruoka ja rutkasti tilaa. Ei tarvinnut tungeksia loppuunmyydyssä katsomossa paikkaa hakien. Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen katsomaan kisoja, joita suosittelen teille muillekin ennakkoluulottomasti.

Suhteet Rakkaus

Sekalaisia ajatuksia lasten hankkimisesta

Puhuimme tässä männäviikolla työkaverin kanssa lasten saamisesta. Työkaverini on minua muutamia vuosia vanhempi ja hän totesi, että onneksi tuli lapset tehtyä nuorempana. Enää ei jaksaisi yövalvomisia ym. Työkaveri siis saanut ensimmäisen lapsensa minun ikäisenäni ja toisen muutamaa vuotta myöhemmin. Aloin miettiä, että onko minulla jo kiire? Ajaako aika kohta ohitseni? Entä jos en sitten halutessani raskaudukaan välittömästi? Entä jos asian suhteen tulee mutkia matkaan? Onko minulla sitten aikaa odottaa mahdollisia uusia yrityksiä ja ehkä hoitojakin?

Tilannehan meillä kotona on se, että olemme lapseton nuori pariskunta, joka on seurustellut ja asunut yhdessä vasta vähän yli vuoden. Mies tekee paljon töitä ja on arkisin poissa kotoa. Itse teen osa-aikatyötä. Asumme rivitalossa, asumisoikeusasunnossa, joten tilaa meillä kyllä olisi lapsellekin. Miehen tulot ovat hyvät, itselläni surkeat. Mies ei halua lapsia vielä, eikä osaa määritellä milloin hän niitä sitten haluaisi (2v. kuluttua, 5v. kuluttua?) Itse haluaisin toisaalta vielä olla ”vapaa”, viettää aikaa miehen kanssa, nauttia yksinäisistä illoista ja vapaa-ajasta. Toisaalta taas päässä tykyttää tuo ajatus, että onko jo kiire?

Missään nimessä en halua päätyä sellaiseksi vanhemmaksi, joka ei jaksa. En nyt väitä, että kaikki yli kolmekymppiset ovat sellaisia, mutta itselläni painavat hartioilla mm. sairastelut. Haluan olla energinen, osallistuva ja kiinnostunut vanhempi, joka jaksaa puuhailla lasten kanssa. Haluan osallistua lasten harrastustoimintaan ja vanhempain iltoihin. Haluan leikkiä, pelata ja urheilla yhdessä lasteni kanssa. 

Ennen ajattelin, että teen lapset sitten, kun olen siihen valmis. En ottanut lainkaan huomioon sitä, löydänkö lapsille sopivan isäkandidaatin, onko elämäntilanteeni, taloudellinen toimeentuloni tai ikäni sopiva. Teen lapset sitten, kun olen valmis. Tuntuuko ”valmiina olo” jotenkin erilaiselta? Nykyisin tiedän, että osaan ja pystyn huolentimaan lapsestani. Olen aikuinen ja vastuullinen. Minulla ei ole vauvakuumetta, mutta tuleeko sellaista koskaan vai onko vauvakuume juurikin sitä biologisen kellon tikitystä, että nyt alkaa olla kiire?

 

Perhe Vanhemmuus