Graah ja aww
”No nii! Nyt se h*lvetin räkäinen muksu tartutti miuhun jonku kurkkupöhön!” *kaikki maailman kirosanat*

”No nii! Nyt se h*lvetin maailman paras mies osti miulle yllätysruusuja!” *awwwww* <3
”No nii! Nyt se h*lvetin räkäinen muksu tartutti miuhun jonku kurkkupöhön!” *kaikki maailman kirosanat*

”No nii! Nyt se h*lvetin maailman paras mies osti miulle yllätysruusuja!” *awwwww* <3

Olin viime viikonloppuna vanhassa kotikaupungissani kyläilemässä ja sain samalla mummiltani mukaan pakastemarjarasioita. Koska olen lahopää, unohdin rasiat autoon ja muistin ne vasta tiistai-iltana. Marjat olivat totaalisen sulaneet, mutta näyttivät muuten syömäkelpoisilta, joten aloin kiireellä vääntää niistä marjakiisseliä.
Etsin suurimman kattilani, lisäsin pohjalle vettä ja sulaneet marjat. Keittelin niitä hetken, kunnes lisäsin perunajauhot. Valitettavasti unohdin tyystin liuotella perunajauhot vesitilkkaan, vaan liipaisin ne suoraan marjojen sekaan. Siitä seurasi suuri määrä sadattelua ja perunajauhokökköjen kauhomista roskikseen. Kaikkea en millään saanut seasta ongittua, koska olin ehtinyt seosta jo sekoittaa kunnolla välissä. Niinpä marjakiisselistä tuli hiukan klimppistä.
Syön sen silti. Vaikka väkisin.