Sunnuntai-iltaan sopi hyvin käynti elokuvateatterissa. Genren valitseminen ei tällä kertaa ollut vaikeaa, joku hulvattoman hauska aivot narikkaan -leffa kiitos! Koko päivän vallinnut unisuus ei olisi sallinut yhtään draamaelokuvaa, eivätkä sulaneet aivot olisi pysyneet mukanaa missään toimintaelokuvan pyörteissä. Siispä Finnkinon sivuilta joku hauska leffa. Kätyrit valikoitui illan ohjelmanumeroksi muutaman mainoksen perusteella. Lisäksi sekä minä että mieheni pidimme kovasti Itse Ilkimys -elokuvista.

Elokuvaan kerkesimme viime minuuteilla. Olimme kolme minuuttia ennen leffan alkua vielä tikettijonossa herkkuinemme. Ehdimme kuitenkin hyvin näkemään jopa alun mainoksia. Elokuva sijoittuu aikaan ennen Itse Ilkimyksiä, vaikka toimii kyllä ihan itsenäisenä kokonaisuutena. Elokuvan tyyli oli täydellinen tähän sunnuntai-iltaan, mutta Kätyreitä ei kyllä viitsisi katsella montaa kertaa peräkkäin. Kätyreiden oma kieli aikaan sai välillä hulvattoman hauskoja hetkiä, mutta aiheutti myös jonkin verran dialogin kaipausta.

Itse veitikat olivat kyllä hurjan suloisia ja hellyyttäviä. Omaksi suosikikseni valikoitui pieni-Bob. Sen enempää juonta spoilaamatta suosittelen elokuvaa kaikille animaation ystäville, Itse Ilkimysten huumorista pitäville ja niille, joiden pää kaipaa hiukan tuuletusta.