Pelottava pääsiäinen

Tänään viimein koitti se päivä, jota olen stressannut jo useamman illan nukkumaan käydessä. Pääsiäissapuskointi mahdollisesti tulevan anopin ja tämän miehen luona. Huhhuh! Tällaiselle paniikkiselle ja hiukan ihmiskammoiselle ihmiselle tällainen mukava sukulaisreissu voi olla aika pelottava. Sitä aina miettii etukäteen kuinka noloa onkaan, jos en pystykään ahdistukseni takia syömään juuri mitään. Mitä anoppikin siitä ajattelee, kun on hiki päässä valmistanut juhlaruokia ja miniäkökelas vain ”nirsoilee”? Entä, jos alan voida heikosti tai joudun linnoittautumaan vessaan koko vierailun ajaksi? Miten ensinnäkin selviän edes vajaan tunnin kestävän automatkan perille, kun minulla on matkapahoinvointia? ARGH…

Ja kuten niin usein muulloinkin, kaikki meni hienosti. Matkapahoinvointi alkoi hiipiä vasta paluumatkalla, ruokapöydässä ei ollut mitään ongelmia, sain kerrottua jälleen kerran, etten voi juoda kahvia ja meininki oli oikein mukavaa ja leppoisaa. K:n sisko, siskonmies ja mummo olivat myös paikalla ja oli mukava tutustua heihin paremmin, kun ei olla kovin montaa kertaa nähty. Kuten jo mainitsin, ruokapöydässa meni hyvin ja ruoka oli todella hyvää, nam. 

Silti sitä aina vain jotenkin pelkää pahinta…