Pieni onni itsensä pakottamisesta

Tämä päivä ei ollut niin kuin kaikki muut päivät viime aikoina. Tänään lähdin pois täältä pimeästä asunnosta, muutakin kuin töihin tai viimeisessä hädässä kauppaan. Kävin Ikeassa, ihan yksin. Vaikka hiukan kirveli katsoa kaikkia onnellisia pariskuntia valkkailemassa yhteisen kodin tavaroita, niin silti olo oli aika seesteinen. Ostin kesää ajatellen keltaisen parvekkeen kaiteeseen kiinnitettävän kukkalaatikon, tuoksutuikkuja, pikkulusikoita ja uuden mukin. Minun ikioma muki.

Söin yksin Hesburgerissa, enkä miettinyt, olenko muiden silmissä miten oudon näköinen. Yksinäiset hienostoravintolavierailut saavat vielä odottaa itseään, pehmeä lasku käydä haukkaamassa hampparia, sitä olen tehnyt itsekseni ennenkin.

Prismassa sain osakseni hymyjä. Sellaiseen asiaan en ole aiemmin juurikaan kiinnittänyt huomiota, mutta nyt oli aikaa ajatella sellaistakin. Ostin muutamia elintarvikkeita, uuden lastenlauluja sisältävän cd:n töihin ja itselleni Singstarin sekä pari uutta pokkaria. Singstarissa oli kivoja voimauttavia biisejä, joita on aikanaan tullut kuunneltua autossa radiosta ja hoilattua mukana. Pokkarit myytiin paketissa, josta ei päässyt lukemaan takakansia, mutta kannet näyttivät kaikessa synkkyydessään mielenkiintoisilta.

Voisi kai sanoa, että ihan kunnialla selvisin.