Pitkä työviikko

Tämä työviikko on ollut sekä fyysisesti, että henkisesti raskas. Yksi työntekijöistä oli alkuviikosta sairaana, joten jouduttiin pärjäämään ilman häntä. Saatiin toki sijainen tilalle, mutta on se aina hiukan erilaista työskennellä sijaisen kanssa. Oma vastuu on jotenkin paljon suurempi. Sain alkuviikon haukkuja sekä lorvailusta, että liiallisesta tekemisestä. Muutenkin tuntuu välillä siltä, että on aivan sama mitä teen, niin aina siinä on jotain vikaa. Tuollainen kuormittaa kovasti henkistä puolta, eikä töihin meno aina ole kovinkaan ruusuista. 

Toinen väsymystä lisäävä tekijä on viime aikoina ollut lasten suunnaton levottomuus. Se vähäinenkin sääntöjen osaaminen on kadonnut kuin tuhka tuuleen ja auktoriteettien kunnioittaminen on olematonta. Tottelu ei tule kysymykseenkään ja rajoja venytetään niin paljon, että aikuisilta on pinna napsahtaa poikki lopullisesti. Mokomat pikku pirulaiset.

Kolmantena kohtana voitaneen vielä lisätä se, että tein hiukan ylimääräisiä iltahommia tällä viikolla, joten väsymys on taattu. Lisäksi huominen lauantai menee koulutuksessa.

Kun taas miettii hyviä puolia tässä viikossa, olen todella saanut nauraa. Huvitusta on aiheuttanut niin lasten käyttäytyminen kuin nuorten tonttuilutkin. Työkaverin kanssa nauraa räkätettiin Alias-peliä pelatessa ja ristikoita täytellessä. Pitkiä iltavuoroja on piristänyt myös ajatus siitä, että olen saanut parina iltana vieraan yökylään, muttei siitä vielä enempää…