Poissaolot syynissä

Sain viime viikon lopulla kutsun esimiehesteni juttusille, sillä poissaoloni olivat ylittäneet jonkin tietyn rajan, jonka jälkeen varhaisen puuttumisen mallin mukaan keskustelu on ajankohtainen. Se keskustelu oli tänään. Pelkäsin viikonloppuna kovasti tuota keskustelua. En ole tahallaan pois töistä. Jos saan potkut!? Onneksi pelko oli turhaa, sillä keskustelu oli miellyttävä kokemus, josta jäi hyvä mieli. 

Keskustelussa käytiin läpi fyysisiä, henkisiä, työasioihin liittyviä yms. syitä sille, että sairaspoissaoloja on kertynyt. Olen rehellisesti kertonut, että minulla on sekä IBS että paniikkihäiriö. Valtaosa poissaoloista liittyi oikeasti sairastumiseen, mutta muutamat muut olivat paniikkihäiriön tai IBS:n aiheuttamia. Yleisesti yhdistäväksi tekijäksi havaittiin stressin lisääntyminen, jolloin myös em. vaivat oireilevat rajummin. 

Stressi itsessään aiheutuu tällä hetkellä työilmapiiristä ja työolosuhteista. Aiemmissa postauksissa olenkin kertonut työtilanteestani tarkemmin. Henkilökohtainen elämä on aika balanssissa, joten se ei stressiä aiheuta. Kovasti esimieheni olivat kiinnostuneita henkisestä hyvinvoinnistani ja valmiita tarjoamaan apuaan. Koin kuitenkin, että nämä viimeiset kaksi työkuukautta menevät varmasti ihan omalla painollaan, ja kesällä on aikaa rentoutua ja nollailla päätä. 

Joka tapauksessa mieli keveni ja aivan kuin motivaatiokin olisi saanut uutta nostetta. Edes keskustelumatkalla tuulilasiin osunut kivi ei saanut hymyä pois huulilta.