Sairastamisesta
Viime päivinä erilaiset taudit ovat tulleet hyvinkin tutuiksi työni kautta. Onneksi itse *kopkop* olen välttynyt vielä kaikilta kamalilta influenssoilta ja noroviruksilta. Lasten kanssa työskennellessä erilaiset pöpöt ovat kuitenkin arkipäivää, etenkin näin talviaikana.
Välillä sitä oikein ihmettelee, mitä vanhempien päässä liikkuu, kun lapsen ei anneta sairastaa kotona tautia loppuun asti. Tällä viikolla työpaikalleni ilmestyi yksi poika hirveässä kuumeessa ja flunssassa. Makasi vain sohvalla, kunnes soitin pojan isän hakemaan tämän kotiin. Oli ollut koko viikon jo kotosalla sairaana, mutta tänä kyseisenä päivänä koulussa oli ollut hiihtopäivä, jolloin poika oli sitten laitettu ladulle lykkimään. (Omasta halustaan tai ei.)
Tänään yksi lapsosista oli jonkinlaisessa rokossa. Lapsen äiti soitti aamulla, että ei pitäisi olla tarttuvaa kuitenkaan. ”Pitäisi”. Toivotaan, ettei ollut tai koko muu ryhmäkin on pian tuossa mystisessä rokkotaudissa.
Ymmärrän, että aikuisten voi joskus olla hankalaa jäädä hoitamaan sairasta lasta. Ehkä työ on sellainen, että se vaatisi jatkuvaa läsnäoloa. Silti on mielestäni myös vastuutonta siirtää mahdolliset pöpöt lasten mukana muihin ikätovereihin.
