Sanoista tekoihin

Valitin juuri, että elämäni on hiukan sisällötöntä. Ei ollut eilen.

Heräsin aamulla siihen, että ovikello soi ja vanhempani olivat tietenkin lähteneet jo töihin. Hyppäsin sängystä ovelle yövaatteisillani ja oven takaa paljastui jehovan todistaja. Keskustelimme rukoilun merkityksestä, kun minua alkoi huimata. Ilmeisesti liian nopea nouseminen teki tepposet. Koitin hymyillä ja kestää oven raossa tolpillani, kun rukouskeskustelu jatkui ja jatkui… Kun vihdoin sain ne uusimmat jehovien lehdet käsiini ja oven kiinni oli pyörtyminen jo niin lähellä, että oli syytä heittäytyä eteisen lattialle hiukan keräämään voimia. 

Toettuani sain sovittua tapaamisen erään mukavan miehen kanssa. Kutsuttakoon näitä nyt sitten treffeiksi. Ajoin satamaan odottelemaan deittiäni ja katselin innoissani vielä aika väljältä näyttäviä terassilaivoja. Mies saapui ja olin jo siirtymässä terassin suuntaan, kun hän ehdottiki, että kävelisimme hiukan kauniilla satama-alueella. No, jos nyt kävellään sitten ihan pikkuisen. Kävelimme kaksi tuntia hillittömässä helteessä… Noh, mies on aktiiviurheilija ja tuntui nauttivan. Olin kovin onnellinen, kun pysähdyimme istumaan varjoisalle penkille, jossa vierähtikin sitten useampi tunti jutustellen niitä näitä. Mies lähti lopulta treeneihin ja itse takaisin porukoiden luokse.

Hetken päästä eräs mies, jonka kanssa olen jutellut jo kauan, ilmoitti tulevansa hakemaan minut mukaansa. Oli kuulemma työpäivän päätteeksi nälkäinen ja tarvitsisi seuraa. Huomasin tapaavani jo toisen uuden ihmisen muutaman tunnin sisään. Menimme paikalliseen pubiin syömään ja juomaan lasilliset. Juttu luisti ja sää oli upea.

Lisää tällaisia päiviä!