Särkänniemeen SÄRKÄNNIEMEEN!
Kuten edellisessä pikapostauksessa mainitsin, kävimme eilen Herra K:n kanssa Särkänniemessä. Päätös huvipuistoon menosta tuli yllättäen, vailla etukäteisvalmisteluja, joten minäkään en ehtinyt stressata turhaan. Pientä ketutusta sen sijaan aiheutti parkkipaikan etsintä. Opestetaulu ja järjestyksenvalvojatyttö näyttivät, että tilaa piisaa aivan pääsisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä. Tämä oli kuitenkin pötypuhetta ja jouduimme heittämään päätien kautta uuden kierroksen autojonon hännille. Ohitimme järkkätytön uudestaan ja tällä kertaa hän neuvoi meidät päinvastaiseen suuntaan kuin ensimmäisellä kerralla. Vapaata ruutua ei näkynyt, joten K täräytti auton ensimmäiseen mahdolliseen rakoseen, joka tarkoitti tällä kertaa nurmikkoa opastekyltin vieressä. Se siitä sitten!
Kassajonossa edellämme oli suurperhe, joka koitti kaikin keinoin saada lapset näyttämään pykälää lyhyemmiltä kuin mitä oikeasti olivat. ”Hattu päässä 120cm, eli menee halvemmalla alle 120cm:stä!” Kun jokaisen muksun kohdalla oli kinattu pituudet kohdilleen alkoi maksamisesta tinkiminen. Kassalle tarjottiin kaikkea etukorteista kulttuuriseteleihin ja meidän pinna jonossa alkoi kiristyä. Oma huvipuistolasku näytti 79€ ja vielä ei oltu edes porttien sisällä. Kyllä siinä hiki valui selkää pitkin itse kullakin. aloin ymmärtää suurperheen isää.
Alueelle päästyämme olimme aivan hukassa. Nälkä oli hiipinyt sohlatessa parkkipaikan ja kassan kanssa, joten ensimmäisenä oli saatava jotain murkinaa. Makkaraperunat ajoivat asiansa, vaikka omissani oli lisukkeena vain sinappi. Herra K oli käsittänyt, etten halunnut muuta kuin sinappia, vaikka kieltäydyin vain ketsupista. Minulla ei ollut aavistustakaan että valikoimassa oli kurkkusalaattia, valkosipulikastiketta ja sipuliakin. No nälkä lähti kuitenkin.
Uskaltauduin muutamaan laitteeseen, vaikka olen vanhemmiten tullut kumman allergiseksi kaikille härveleille. Saan pahoinvointia. Kastelimme itsemme Tukkijoessa, jonka jälkeen housuni ja paitani jättivät märät vanat muihin laitteisiin. Kun jalat alkoivat painaa, käväisimme Näsinneulassa kahvittelemassa ja akvaariossa katsomassa kaloja. Aikaa oli vielä ennen delfiininäytöstä, joten tutustuimme Mauri Kunnaksen Koiramäkeen ja siellä oleviin eläimiin. Delfiiniesitys oli loppujen lopuksi pettymys, koska näytöksessä esiintyi vain kaksi viidestä delfiinistä. Edellisellä kerralla olivat kaikki mukana remmissä. Toivuttuamme tästä takaiskusta hipsimme hiljakseen kotia kohti.