Terveydentilapäivitystä

Elämä paniikkihäiriön ja IBS:n kanssa ei ole aina ruusuilla tanssimista. Välillä on pitkiä hyviä jaksoja, jolloin voi lähes unohtaa kyseisten ongelmien olemassa olon. Tällä hetkellä ei ole menossa se hyvä kausi. 

Olen alkanut kärsiä yhä enemmän etovasta olosta ja pahoinvoinnista. Jatkuvasti on pientä pahoinvointia, vaikkei suoranaisesti oksettaisikaan. Jollen paremmin tietäisi, voisi luulla, että olen raskaana. Tässä ei puhuta mistään aamupahoinvoinnista, vaan jatkuvasta aamusta iltaan kestävästä huonosta olosta. Lisäksi olen usein väsynyt ja jotenkin flegmaattinen. 

Paniikkikohtauksista olin jo lähes päässyt eroon, mutta nyt niitäkin on alkanut ilmestyä elämään. Kohtaukset eivät onneksi ole pitkiä, mutta sitäkin kiusallisempia. IBS:n suhteen on myös aktiivisempi kausi. Maha kouristelee kivusta ja vessassa saa ravata melko tiuhaa tahtia, etenkin töissä, kun mukaan soppaan sekoittuu vielä stressi ja kiire. 

Olin tänään töissä seitsemän tuntia, mutta kun päivä meni pelkäksi pahoinvoinniksi ja vessassa istuskeluksi, tulin siihen tulokseen, ettei minusta iltavuorossa ole mitään iloa. Nyt siis kotona, ämpäri välittömässä läheisyydessä, jos vaikka kohta saisi syötyä jotain. 

Kaikesta tästä huolimatta olen kiitollinen siitä, että vaikka oireeni ovatkin uuvuttavia ja kiusallisia, ne eivät ole hengenvaarallisia.