Työhyvinvointi ja työntekijän oikeudet

Inspiroiduin tänään lukiessani ihanan 20 20 hindsightin Annan blogipostausta aiheesta Koulukiusaamista AMK:ssa. Kommenttiosuudessa keskustelu laajeni myös työelämää koskevaksi. Kokemusta ja mielipiteitä löytyisi varmasti molemmista, sekä koulumaailmasta että työelämästä, mutta päätin nyt tarttua jälkimmäiseen aiheeseen. 

Itselleni työhyvinvointi on hyvin tärkeää. Nykyisessä työssäni voin luottaa työtovereihini täysin. He ovat ammattitaitoisia, luotettavia ja muodostuneet todella tärkeiksi ihmisiksi jo tämän ensimmäisen yhteisen työvuoden aikana. Yhdessä jaetaan myös yksityiselämän ilot ja surut työasoiden lomassa, opastetaan, autetaan, tuetaan ja osataan antaa sekä positiivista palautetta että kritiikkiä. Nimenomaan sitä rakentavaa palautetta. 

Työtoverini ovat tietoisia paniikkihäiriöstäni sekä suolisto-ongelmista. He ovat luoneet työympäristön minulle mahdollisimman miellyttäväksi ja asioiden käsittely yhdessä poistaa onnistuneesti stressiä, joka taas vähentää oireiluani työaikana. Myös esimieheni on tietoinen edellämainituista sairauksista ja on suhtautunut ymmärtäväisesti. Olen tarvittaessa saanut sairaslomaa, jos olo on ollut niin kehno, etten ole töihin kyennyt menemään. Kiitoksena työtovereiden ja esimiehen ymmärtäväisyydestä olen myös itse halunnut olla mahdollisimman joustava heitä kohtaan. 

Aina tilanne ei ole ollut näin ruusuinen. Aiemmissa työpaikoissani olen kokenut vääryyttä ja joutunut kiistelemään oikeuksistani. Välillä on tullut tehtyä pitkiä päiviä toivottoman huonolla palkalla tai kuunneltua aamusta iltaan työtovereiden piikittelyä ja haukkuja. Enää en sellaiseen alistuisi mistään hinnasta. Olen osaava ja oppivainen; minua saa neuvoa ja ohjeistaa, muttei negatiivisten kommenttien kuuntelua aamusta iltaan jaksa kukaan. 

Eräässä työpaikassani tunsin kokeneeni vääryyttä, kun pomoni alkoi uhkailla potkuilla, mikäli sairaslomani vielä jatkuisi. Olin ollut poissa muutaman päivän flunssakuumeen vuoksi ja minulla oli jokaisesta päivästä lääkärin todistus ja laboratoriolähetteet, kun juoksin pitkin kyliä verikokeissa. Palasin töihin puolikuntoisena potkujen pelossa ja kun luottamusmies kävi puolustamassa oikeuksiani pomolle, minua uhkailtiin potkujen lisäksi myös lakimiehillä. Sain vaihtoehdoksi lähteä tai saada potkut. Työt loppuivat tuossa firmassa ja näin myöhemmin ajateltuna, se oli elämäni käännekohta. 

Onko joku muu kokenut vastaavanlaisia epäoikeudenmukaisuuksia työpaikallaan? Jakakaa ihmeessä tarinanne.