Vain muutaman euron tähden

Työssäni saan seurata lähietäisyydeltä myös perhe- ja virikekerhon toimintaa. Mikäli koskaan saan lapsia, haluan ehdottomasti osallistua tuollaisiin kerhoihin, joissa on mahdollisuus saada vertaistukea, tavata muita lapsia ja vanhempia, nähdä erilaisia tuote-esittelyjä ja puuhailla yhdessä oman muksun kanssa. 

Näistä kerhoista on varmasti paljon hyötyä monille. Aktiiviset vanhemmat ovatkin ottaneet yhteyttä kuntaan, jotta kerhotoiminta jatkuisi myös seuraavalla kaudella. Toiminta on suunniteltua ja ainakin näin itse ulkopuolisen silmin koen, että toiminta on myös mielekästä. 

Etenkin perhekerhoissa käy paljon vierailevia tähtiä. Milloin on Me&I -vaate-esittelyä, milloin Oppi & Ilo -tuotteita näytillä. Jokaisella kerhokerralla tarjotaan myös kahvia ja pientä naposteltavaa euron hintaan.

Se mihin otsikkoni viittaa, liittyy juuri tähän kahvitarjoiluun. Sitä, maksavatko äidit ja isät kahvittelunsa, ei kytätä säästöpossu kourassa vaan jokainen saa itse sen euronsa pudottaa purkkiin. Ongelmaksi muodostuu se, että kun ohjaaja laskee rahat kerhon jälkeen, eivät kaikki olekaan maksaneet. 

Toki on ymmärrettävää, jos joskus sitä euroa ei satu olemaan mukana, (vaikka tietää, että on kerhoon tulossa ja aina sen euron verran saa uhrata kahvitteluun) vaan mielestäni pöyristyttävää on se, että jokaisella kerralla vähintään yksi noin 10:stä aikuisesta on jättänyt maksamatta. Tällä viikollakerhopäivänä maksamatta jätti 3. Niillä rahoilla kuitenkin rahoitetaan kahvitarjoilu. Mitä vähemmän rahaa, sitä harvemmin kakkua ja pullaa, ja joudutaan tyytymään kekseihin ja napostelutuotteisiin. Kekseistä kyllä valitetaan yhteen ääneen. Kehtaavatpa jotkut vielä vaatia kolmatta tai neljättä kuppia kahviakin… Joka kerta.