Täten juhlallisesti toivotan seuraaville ”Heihei ja oikein hyvää kesää.”

Ja etenkin kumpaakin varsin kaukana minusta:

• Lauseet, jotka alkavat ”junan xx lähtöaika on muuttunut”
• Pasilan aseman murhanhimoiset lattianlakaisijat ja muu jengi, joka saisi people of Walmartin häpeämään
• Pysähdykset Ilmalan varikolla ilman syytä
• Pysähdykset Ilmalan varikolla syystä
• Pysähdykset ylipäätään. Ne on rautakiskot, how hard can it be.
• Kuulutukset, jotka koostuvat lähinnää ktshhhh-äänistä
• Ihmiset mulle varatulla paikalla
• Ihmiset, joille on varattu paikka, jolla minä istun
• Juna”verkko” ja toimimaton kännykkä, ah, nuo tuntemattomat ja matkapuhelinverkoista neitseelliset Tampereen ja Helsingin väliset aarniometsät. Autossa puhuessasi voit sentään ajaa kolarin samalla, junassa ei voi tehdä sitäkään.

Ja varmaan toivottaisin useille muillekin asioille viimeisen kesälomaaedeltävän (ja get this, tasan ajallaan lähteneen) työjunamatkani kunniaksi. Mutta en kerkeä. Koska mulla on liian kiire hymyillä maanisesti pelkästä tyytyväisyydestä.