Hei, tiedättekö, mikä on kivaa?

No se, kun koti-intternetti on kaksijapuoli hemmetin pitkää päivää rikkipoikkioff. Ei kun hetkinen, totaaliarsestahan se onkin. Haluatteko kuulla miksi (retorinen kysymys huom.)?

• Teeveeohjelmia joutui selaamaan jostain telkkarin omasta ohjelmaoppaasta. Kaukosäätimellä. Jostain syystä se näyttää kaikki ohjelmatiedot ruotsiksi, enkä ole viitsinyt sitä korjata (KOSKA, HEI, MINULLA ON INTERNET). Ja jos joku luulee, että korjasin sen nyt, se joku on todella väärässä. Mutta lapsellisesti whinetin toki kahta (kolmea) kovempaa, joka onkin ehkä parempi.
• Uutisia piti katsoa telkkarista, siihen aikaan kun niitä haluttiin sieltä esittää. Ja tiedättekö, se ei yleensä ollut yhtään silloin, kun minä halusin niitä katsoa.
• En pystynyt mistään katsomaan jonkun julkkiksen ”seksikkäät kuvat nyt!”?
• Feisbuukkia piti käyttää jollain iPhonen mininäytöllä. Tajuatteko kuinka pieni se näyttö on ja kuinka hidas joku motherfuckin’ matkapuhelinverkko voi oikein olla? No todella pieni ja todella hidas.
• Jouduin keskustelemaan Soneran asiakaspalvelurobotin kanssa. Pitkään. Se tietää nyt, missä asun. Enkä sitäpaitsi ole vieläkään päässyt yli siitä häpeän tunteesta, kun tajusin sanoneeni robotille puhelun päätteeksi ”Heihei”. Noh, ehkä Skynet kostaa minulle viimeiseksi, koska olen kohtelias.

Nii-in, että älkää tulko mulle keskitysleiritarinoitanne hokemaan, minä tiedän, mitä on todellinen kärsimys ja tuska. Se on rikkinäinen internet, se.