Hyvät huonot elokuvat ja huonot huonot elokuvat

Sopivasti huonon elokuvan valinta on oma tarkastihiottu taiteen- ja taistelulajinsa. Tarkoituksenahan on valita kasa cräppiä, joka on huonoudessaan jo suoraviivaisen viihdyttävä (ja lisäsipsien hakeminen keittiöstä ei edellytä elokuvan pausetusta), mutta ei ole kuitenkaan mieltäpuuduttavan typerä elokuvaepäsikiö tai epätyydyttävän lievästi tyritty yritys tehdä taidetta. Tässä muutamia vinkkejä hyvän huonon ja plain old huonon erottamiseen elokuvamaailmassa.

Hyvässä huonossa elokuvassa hatara juonikehitelmä, jolla mahdollistetaan järjetön erikoisefektibudjetti. Ja ylikin.
Huonossa elokuvassa on hiljainen moraalinen opetus, joka ”pistää ajattelemaan”.

Hyvässä huonossa elokuvassa on häpeämättömän suoria mainoksia.
Huono elokuva ”voi sisältää tuotesijoittelua”.

Hyvät huonot elokuvat perustuvat tositapahtumiin Alibista.
Huonot elokuvat perustuvat tositapahtumiin MeNaiset -lehdestä.

Hyvien huonojen elokuvien nimiä ovat ”Apua, lapseni on avaruusolio” ja ” Radioaktiivinen Megaräjähdysmies vs. Jättiläishai 3″ ja mikä tahansa, missä on sana barbaari ja/tai kostaja.
Huonojen elokuvien nimiä ovat esim. ”Apua, lapseni on erityislahjakas”, ”Sokea, mutta oikeamielinen Rampa-Sari vs. oikeusjärjestelmä” ja mikä tahansa, missä on sana kätketty ja/tai hiljaisuus.

Hyvien huonojen elokuvien kansissa on arvosteluja merkittäviltä julkaisuilta, kuten Perä-Tyrnävän Hirvimies -lehdeltä ja Lääkärisanomilta.
Huonojen elokuvien kansissa on arvosteluja Iltalehdeltä ja Anna-lehdestä.

Hyvässä huonossa elokuvassa on montaasi.
Huonossa elokuvassa on loogisesti etenevä juonenkerronta.

Hyvässä huonossa elokuvassa näyttelijöinä on käytetty ihmisiä, jotka etäisesti näyttävät isoilta Hollywood-tähdiltä. Menneisyys pornoteollisuudessa ei ole pahitteeksi.
Huonossa elokuvassa on Ben Affleck.