Kirppisihmistyypit, joita vihaan.
Kirpputorit, mikä mahtava tilaisuus laittaa itselle tarpeettomia tavaroita uusiokäyttöön lähimmäisille ja samalla saada vähäsen rahaa! Ai niin, onhan sielläkin tietenkin jotain vatipäistä. Esim. ne ihmiset, jotka siellä käyvät.
”Kamalan kallista”
Joo-o, köyhälle se maitopurkkikin on varmaan isohko sijoitus. Ja toki esim. ruuan hintapohdinta voi olla yhteiskunnallisesti merkittävää talouskeskustelua, mutta kiitos-mutta-ei-kiitos isoääniselle asiantuntemuksellesi kirppishinnoistani. En kaipaa ekspertin arviotasi neljän euron neulepaidan hintatason oikeellisuudesta (tai ennemminkin silmittömästä vääryydestä!!!111). Olen kirppiksellä myymässä niitä tarpeettomia tavaroita, jos haluaisin antaa ne pois ilmaiseksi, veisin Uffille.
”Onko sulla porsliiniastioita/leivänpaahtimia/muistoesineitä nuijasodasta?”
Totta kai! Tässähän ne roikkuvat henkareissa, näyttävät vain hämäävästi vaatteilta. Ja itsehän syön ruokani aina piikkikorkokengästä. Kuten nuijasodan aikaan oli tapana.
”Ihan vähän vaan tässä katson”
Juu, kiitos vaan mielenkiinnosta ja toki ymmärrän, että täällä vallitsevat viidakon lait ja vain nopeat saavat ne once-in-a-lifetime neljän euron neuleet, mutta ihan jos sen kolme sekuntia hillitset itsesi (ja etenkin ne katsomiseen yllättävän tarpeelliset vikkelät tahmatassusi), että saan nämä kamat henkariin ja itseni pois tieltä.
”Kyllä minä siihen mahdun” *rits*
Entisen mekkoni iloisesti irvistävä sivusauma kiittää juuri sinua, ilmeisesti vain henkisesti S-kokoinen sovittaja. Ja olit näemmä kauluksen tarttuneen mähmän perusteella lähtenyt oikein transu juhlameikissäkin kirppiskierroksella.
”Palvelu pelaa”
Ymmärrän, että Stockalla mukanasi ties sun mihin piiloihin raahaamasi vaatteet ovat maagisesti takaisin paikoillaan heti seuraavana aamuna. Sama ei kuitenkaan päde kirppiksillä. Kiitos kuitenkin tästä laiskuutesi tarjoamasta tilaisuudesta parkour-tyyliseen kaupunkiurheiluun (ei, -SEIKKAILUUN) pölyisten myyntipöytien alla.
Ah. Helpotti.