Pysyväismaanantai.

Olen mitä ilmeisimmin juuttunut johonkin ikuiseen maanantaijatkumoon. Vähän niinkuin se Bill Murrayn Groundhog day, mutta vähemmän söpöjä pehmoeläimiä (0, tarkalleenottaen, laskin juuri). Ihan tasan joka päivä on juuri se päivä, kun lyö pienimmän varpaansa tuolinjalkaan, kaataa kahvit näppäimistölle (ja vielä jonkun _hyvän_ kirjaimen päälle, koskaanhan se ei ole joku q), ja teet jo sille valmiiksi kipeälle varpaalle.

Syytän: talvea, pimeyttä ja karkkilakkoa (siis sitä, missä syön karkkia vain kolmena päivänä viikosta). Niin, ja median asettamia epärealistisia malleja. Meinasin muuten ensin kirjoittaa ”nalleja” (en tietenkään siksi, että kaadoin m-näppäimeen kahvia), ne vasta ovatkin pahoja. Kas, aasinsilta! Aivan kuin itsestään! Tässä siis luontevasti alustettuna välikevennyksenä median realistinen nalle.

En syytä: itseäni ja tapaani nörtätä yöhön asti katsoen mitättömyyksiä ja yhdentekevyyksiä intternetistä.

Huomenna on sitten kyllä syytä olla ihan se perjantai. Dännit. DäMMit.