On keikkapaikkoja ja keikkapaikkoja.

Tilasuunnittelu, se on ilmeisen haastava laji. Siinä missä itse maallikkona voisin ajatella, että ”ei kantavia rakenteita esiintymislavan eteen” olisi yksi perussäännöistä, ammatti-ihminen ilmeisesti ajattelee toisin. Eilen luulin meneväni katsomaan useamman bändin keikkaa, mutta paljastuikin, että pääesiintyjiä olikin vain yksi:

Plussaa: Herra Kiiltävä Pylväs oli yllättävän vaihteleva repertuaariltaan ja kokonaisuus muodostuikin varsin laaja-alaiseksi. Miinusta pönöttävästä ja staattisesta lavaolemuksesta.

Lauantai jää henkilökohtaiseen kokemushistoriaani myös sen takia, että käytin (ilman sarkasmia) ensimmäistä kertaa lausetta: ”Kivaa baari-iltaa teille täällä keskustassa, minä lähden nyt Hervantaan.”

Lisäksi rikoin rajojani, ja kävin kuntosalin jäsenpippaloissa. Pelkoni glitter-ihmisistä, jotka aloittavat lauseensa ”Moicca!!!!” ja päättävät sen johonkin x-kirjaimiseen sanaraiskseen (esim. ihquux) ei ainakaan sen koko paikallaolemani noin tunnin aikana toteutunut.