Kaikki on muotibloggaajien syytä.

Etenkin se, että minulla on jalassa tämmöiset kummalliset kapeat, mutta silti oudosti löysät (en ole ihan varma, että miten se on yhtäaikaa edes mahdollista) boyfriend-farkut. Weirdass-vaaleina, vieläpä. Ihan samanlaisina kuin silloin kasiluokalla, jolloin kaverina oli tapettikukkakuosinen body (…) sekä päheänsärmä permanentti.

Tilannetta entisestään pahentaakseni näin juuri ruokakaupassa keski-ikäisen tädin beessissä tikkitakissa (lapset, kahdeksankymmentäluvulla nude oli beessi) ja korvaläppähatussa, jolla oli ihan tasan vastaavat jalassa. Se oli vaan pitänyt niitä samoja sieltä 90-luvulta asti. Eikä tasan yhtään näin hassun ironisesti kuin minä nyt.

Ja jos minulla on ensi viikolla jotain neonväristä, pastellia, pitsiä tai pahimmassa tapauksessa jokin noiden käsittämätön saatanallinen yhdistelmä, niin tasan tiedätte, ketä aion siitäkin syyttää.

Tarinan opetus: kun aiheenasi on ”kas, jännät housut mulla”, keksi edes provosoiva otsikko.