Marjasta on (turhankin) moneksi.

Se on taas kesän mansikkasesonki aluillaan. Hei, ostetaanko mansikoita! Hei, tuolta saa mansikoita! Hei, mansikoita! Jossain vaiheessa sitä kuitenkin huomaa epätoivoisuuden puuskassa googlettelevansa epärealistisia keitto- ja asettelutaitoja vaativia reseptejä seikkailumielellä (ja pilaantumisen pelossa). Koska vieraat ja pelottavat reseptit ovat vain monimutkainen ja kovin työläs tie pettymyksiin ja riittämättömyyden tunteisiin, ajattelin kehittää muutaman muun ylijäämämarjankäyttövinkin.

• State-of-the-art kissanjäljitin. Tunge mustikka kissan jokaisen tassun alle, mieluusti varpaanväliin, jolloin se ei varmasti irtoa. Seuraa kotiin tullessasi tassunjälkien luovaa värisinfoniaa ympäri kotiasi. Huomaa, että kissat ilmeisesti tykkäävät kävellä erityisesti vaaleilla pinnoilla.
• Historiallisesti autenttinen rekonstruktio talvisodasta. Se saattaa ehkä tottumattoman amatöörihistorijoitsijan silmään näyttää vain pöydälle kaatuneilta marjoilta, mutta totuus on tarua ihmeellisempää. Hifistelijä voi laulaa taisteluhymnejä ikäänkuin vahvistaakseen todenperäistä vaikutelmaa.
• Tee-se-itse-onnettomuusuhri -pakkaus. Toiseen kouraan mansikoita, toiseen kouraan mustikoita, hierotaan sopivissa määrin raajoihin, otetaan tyypillinen perisurkea ilme, ehkä asennetaan silmälappu ja kas, tervetuloa säälipisteet ja etenkin -jätski!
• Vaaleiden vaatteiden tahranlisääjä. Tahranpoistajat eivät kuitenkaan ikinä oikeasti toimi, joten nyt voit suosiolla naamioida puhtaan vaaleasta kesämekostasi, jossa on se epäonninen sangriatahra, modernin avantgardistisen kukkaprinttimekkon.

Tahdon kuitenkin taas huomauttaa, että tämän postauksen superässiä ideoita eivät todellakaan inspiroineet mitkään tosielämän luontaiskömpelyydet ja lahjakkaat huolimattomuudet varsin täyden marjapönikän kanssa.

Niin… tai sitten vaan siivotaan sotku ja syödään sitä marjarahkaa.