Syksy tulee, hyvä niin.

Huomasitteko tekin? Tuntuu ihan syksyltä. Näin aamulla tyypin polkevan pyörällä hanskat kädessä. Ja melkein vannon, että jollain oli pipo. Eikä se edes ollut mummo tai teini. Otsikko on kyllä enemmän surkea yritys vakuutella itseäni elämän jatkumiseta kuin faktalause. Mutta kokeillaanpa, varmana muutama hyväkin asia uhkaavasti lähenevästä syksystä löytyy:

• Talvikunto, eli lämmittävän pehmeä rasvakerros
• Salille tulee niitä uuden elämän aloittajia, joten en ole enää heikoin ja lihaksettomin. Ainakaan vähään aikaan.
• Voi päteä kaikille niille vääräuskoisille, jotka jankkaavat ”neljä vuodenaikaa on rikkaus” -mantraa. Räntäisessä kuralammikossa tuulen heiluttaessa silmäluomia yli otsan ei kenestäkään tunnu rikkaalta.
• Paljastavien kesähuituloiden sijaan voin siirtyä kauhistelemaan syysvaatteiden epäkäytännöllisyyttä (”koitapas kävellä noilla räntäsateessa, niin, koitapas”)
• Aurinkoiset kelit eivät enää aiheuta huonoa omaatuntoa ja ulkonaliikkumispakkoa. Aurinkoisia kelejä ei ole.
• Syysmasennus, se kelpoisa syy näyttää aina vähän happamalta. Kaikki kesäiset optimistiset vihanpilaajat ovat kadonneet pätemästä.
• Teeveestä alkavat uudet syyskauden ohjelmat, jotka voi suureen ääneen jättää katsomatta. Kesällä kukaan muukaan ei katso telkkaria, joten pätemistä aiheesta katsotaan oudoksuen.
• Aurinkolasien hukkaamisen sijaan voi ryhtyä hukkaamaan sateenvarjoja, tervettä vaihtelua. Sinänsä hyvä, koska olen jo taas hukannut kaikki aurinkolasini.
• Suklaakakku. Se ei-vuodenaikariippuvainen hyvä asia. Jos edelliset eivät auta (ja eiväthän ne), tämä auttaa.