Päivä jona kaikki sähköpostini supertarjoukset toteutuivat

Ovikello soittaa tuskaisen aikaisin. Tiedän jo etukäteen, että se on taas kerran lähetti, joka tympääntyneenä kantaa kilpailusta, johon en osallistunut, voittamiani uusia iPhoneja. Laahustaessani ovelle kompastun nigerialaiseen kultaharkkoon. Mistä näitäkin riittää, koko ajan tiellä. Enhän edes ole kerennyt käyttää kaikkia massiivisia nettipokerivoittojani, jotka haalin 5 euron ilmaisella starttirahallani.

Pankistakin jo soiteltiin, että heiltä loppuu säilytystila mittavalta, ilman omaa panostani hankitulta omaisuudeltani ja minun pitää tulla hakemaan ne pois. Ehkäpä ne kaikki minuun rakastuneet ukrainalaisnaiset (joiden kaikkien nimi sattumoisin on Nadja ja puhelinnumerokin jokaisella sama) voivat maahantultuaan siivota. Voin samalla korjata heidän kielioppivirheensä, siis sen, että naisia ei kutsuta yleensä tittelillä ”Sir”. Ainakin sähköposteissaan he vakuuttavat halustaan oppia kieltä, joten olen varma, että he arvostavat vinkkejäni.

Lukuisat iPhone-paketit painavat, ja tekisi mieleni istahtaa lepäämään. Mutta koska olen laihtunut joka viikko 10 kiloa (kuten naapurikunnan Tavallinen Perheenäiti, hassu nimi muuten, mahtaakohan olla sukua ala-asteen rehtorillemme Arja-Liisa Perheenäidille?) syömällä perinteistä kääpäuutetta, sattuisi istuminen aivan jumalattomasti. Antaisin aika monta kultaharkkoa ja iPhonea, että saisin takapuoliläskini takaisin, elämä on epämukavaa ilman istuinpehmusteita.

Viimeinkin voin käydä takaisin nukkumaan. Vain minä ja (sekä mieheni että minut varsin konkreettisesti yllättänyt) jättimäinen jatkuva erektioni. Itkettäisi, elleivät useat vahvat masennuslääkkeet tulisi kätevästi samoilla postikuluilla.