Koska pitäähän tytön olla nätti.
Ihan ensiksi: Musta on kiva, jos ihmiset lakkaavat tekemästä asioita, jotka ahdistavat. Jos siihen pääsemiseen jotenkin auttaa vieraan ihmisen pärstäkuva, niin sehän on oikein hyvä niin. Tässä jutussa ei ole tarkoitus kritisoida alaston naama -kampanjaa, vaan ennemminkin purkaa omia ajatuksiani liittyen meikittömyyteen ja kuvankäsittelyyn (ja samalla miettiä, onko jollekin muulle ehkä tullut sama mieleen).
Ja sitten tulee se jäätävän pitkä koska-mä-en-vaan-voinut-antaa-tämän-olla-mutta.
Katsoin kuvia kuvien perään, joissa nuoret tytöt selkeästi kokivat voimaantuneensa (vihasana, mutta menköön) ja omien sanojensa mukaan ”uskalsivat” julkaista itsestään meikittömän naamakuvan, joka ihan tosi monessa tapauksessa oli lähes identtinen sen meikillisen kanssa. Tämän jälkeen kommenttiboksi täyttyi ”olet kaunis noinkin” -kommenteista. Ja kaikki elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.
Siitä se ajatus sitten lähti. Olen tästä ragennut aikaisemminkin, mutta että minua korpeaa se ajatus, että lähtökohtaisesti nainen kuin nainen on aina kaunis. Ja ihana. Ja etenkin se, että kaikki naiset elämässään tähtäävät siihen, että haluavat olla kauniita. Ja ihania. On kuitenkin olemassa kauneusnormi. Ihan samalla lailla muotoutunut ja sovittu kuin vaikka vasen ja oikea. Ei huonolle kuulantyöntäjällekään lohduttaen kerrota, että no, sulla vaan ei ole ihan mainstream tuo kuulantyöntötapa, pistä kuule omat kuulantyöntökisat pystyyn ja työnnä siellä. Tai surkealle matikkapäälle sanota, että älä välitä, sää lasket vaan eri lailla, älä välitä tieteen paineesta vaan kulje rohkeasti omaa polkuasi yhteenlaskussa. Niille sanotaan, että sulla voi kuule olla paljon muutakin annettavaa tälle maailmalle, mitä jos kokeilisit jotain niistä.
Sen sijaan, että minulle tulisi mieleen hoivata ja helliä noita tyttösiä, jotka kertovat, etteivät uskalla poistua kotoa ilman meikkiä, mun tekee mieli ottaa olkapäistä kiinni ja ravistaa. Miksi luulet, että juuri sinun ihohuokosesi kiinnostavat tuntemattomia ohikulkijoita? Eikö sulla oikeasti ole maailmalle mitään muuta annettavaa (esim. minulla on tässä tämä whine)? Että tulkaa pois sieltä peilin edestä, hakekaa vaikka lääkikseen tai opetelkaa ristipistotöitä.
Minusta on ”kaikki ovat kauniita” -ajattelutapaa vapauttavampaa ajatella, että olen persenaamaisimmillaankin ihan täysin validi ihminen ja nainen. Itseasiassa se, mitä mieltä muut ihmiset ovat ulkonäöstäni ei kosketa minua arjessa juuri ollenkaan.
Mun mielestä meillä on tuolla kaduilla ja toreilla, töissä ja kouluissa tästä meikkaamattomuuden ilmeisen haasteellisesta yhdistämisestä käytännön elämään esimerkkejä ihan päivittäin. Kun otetaan se silmä käteen ja tajutaan, että kas, noin 50% ihmisistä ei tosiaan meikkaa ollenkaan (vihje: ne, joilla on penis). Sekä miehet itse, että heidän kanssaihmisensä selviävät tästä ilman sen suurempia itsetuntokriisejä, järkytyksiä, tuntemattomien kauhistelua tai lapsien itkua, ja ovat vieläpä käsittääkseni tilanteessaan varsin onnellisia. He eivät tosin taida keretä sitten hehkuttamaan tätä blogeissaan, ehkä kaikki se työ yritysten hallituksissa pitää kiireisenä. Tai sitten miesten suurempi itsemurhaprosentti johtuukin juuri sen täydellisen valokynän puutteesta.
Feminismipuoli oli sitten siinä. Onks täällä enää ketään?
Se toinen hassu asia tässä keskustelussa on puhua median paineesta ikäänkuin se olisi joku ulkopuolinen tekijä, kun nimeonomaisesti useat blogit ovat juuri niitä, jotka ammattilastason kameroita ja kuvankäsittelyä sekä tiessunmitä poseeraustekniikkakoulutusta ovat tänne suomalaiseen blogimaailmaan ihan omasta aloitteestaan tuoneet (tämä ei ole negatiivinen asia, huom.). Mutta minusta siinä on ristiriita, että ahdistutaan ”median paineesta”, jota itse kuitenkin päivittäin edesautetaan, siitä ilmeisestä syystä, että halutaan näyttää omassa blogissaan parhaimmat mahdolliset puolet. Pitäähän tytön näyttää nätiltä. Järkkäreissä ja kuvankäsittelyssä ei ole mitään väärää, mutta jos niitä itse on valinnut käyttävänsä, kannattaako niistä ahdistua? Tai siitä, että ihmisten silmä tottuu käsiteltyihin kuviin ja poikkeukset huomataan. Ja niistä todennäköisesti mainitaan.
Ja sehän on ihan hirveä etuoikeus ja hieno asia, että nainen voi valita, kulkeeko kaduilla meikkaamatta vai ei (aika harva mies oikeasti voi valita). Miksi siitä, hauskasta jokaisen vain ja ainoastaan omaksi ilokseen tekemästä asiasta, pitää puoliväkisin tehdä joku sukupuolen asettama velvollisuus?
Tiiti, meikkiä naamassa viimeksi joskus kesällä. Koska huvitti.
ps. Hirveän vakavaa. Pitäisköhän mun kertoa joku vitsi?