Joulunajan mielensäpahoituskalenteri, 4. luukku

Joululaulut

Olen havainnut joululauluissa mm. seuraavia vikoja:

• Niissä on joku typerä kikkeliskokkelis-hilipilirimpsis-rallatus, joka ei tarkoita yhtään mitään, mutta tarttuu päähän kuin keskimääräistä ärhäkkäämpi herpes.
• Vaihtoehtoisesti ne ovat niin masentavia, että saavat kyseenalaistamaan elämisen mielekkyyden ylipäätään. Tätä on sitten kiva pohtia yksin talven kylmässä pimeydessä.
• Niihin on kehitetty joku sellainen ”hupaisa” ryhmäleikki, että epäilys siitä, että joululauluja kirjoittavat vain psykopaattisadistit ainoastaan vahvistuu. Kuka muka tanssii kuusen ympäri piirissä, ellei huoneessa oleva aseistettu vartija gimp-naamarissa pakota?
• Joululaulut eivät kerro joulusta, vaan siitä kuinka ihmisen kuuluu olla kuuliainen ja nöyrä ja jotenkin peloissaan. Useimmiten tätä ei edes suuremmin yritetä peitellä.
• Kellot.
• Jouluvirret kuulostavat yhteislaulettuna jotenkin siltä yliääniulinalta, jota Susikoira-Roi todennäköisesti pitäisi, jos se kastroitaisiin ilman nukutusta. Tai siis, jos noin neljä-viisikymmentä Susikoira-Roita kastroitaisiin sarjassa erittäin kaikuvassa tilassa. Joulun kellot kajahtaa, konkreettisesti.
• Joululaulut ovat laulamiselle sama kuin intteret on kirjoittamiselle ja sellainen määrä demokratiaa ja avoimuutta ei vain voi olla hyväksi
• Niissä ei ole räjähdyksiä tai dinosauruksia. Eikä edes seksikkäitä vampyyrejä tai paidattomia lähes suojaikärajan ylittäneitä ihmissusia. Voi siis pohtia, onko niillä mitään tarkoitusta ollenkaan?