Whine ostettavien asioiden ihan tyhmistä nimistä.

Nyt se on kuulkaa niin, että kaupoissa myytäville tuotteille annetaan yhtenään ihan tolkuttoman tyhmiä nimiä.

Numerosarjat. Itku. Onko tämä 1435 parempi kuin tämä 4930? Aargh, laittaisitte edes sen elävän klassikon, 715517, joka olisi edes jotenkin toiveissa muistaa. Mutta ei, tämä nimeäminen suorastaan huutaa, että markkinointijaostossanne on töissä tylsämielisiä insinöörejä, joiden revittelystä kertoo se, että numerosarjat ja niiden supertärkeän päättelylogiikan sisältävässä excel-taulukossa on jännän värinen otsikkorivi. Eli harmaa.

Eläimet ja kasvit (ja pienet kivet). Tämäkin näyttäisi olevan yllättävän hankalaa. Kerrataanpa pikaisesti, siis. Tiikeri ja gepardi esimerkiksi viestivät voimakkuutta, nopeutta ja eräänlaista tappajan vaistoa. Älä siis anna niitä nimeksi esimerkiksi upouusille kirkkaanvihreille kottikärryille. Onko Kobra tosiaan se vetävin nimi äidinmaidonkorvikkeellesi? Toisaalta, onko loikkiva pomppiva pieni ja karvainen töpöhäntäolento se paras mielikuva autollesi? Ai on vai, no ei sitten mitään. Jottei asia menisi liian helpoksi, ajan hammaskin puree eläinten nimiin. Vai haluaako kukaan tänä päivänä nimetä järisevää voimakonettaan puumaksi?

Ihmisten nimien antamisen tuotteille luulisi olevan jotenkin arvolatautumatonta (ellei sitten aio markkinoida vaikka maanmainiota Hitler kaasugrilliä). Näin voisi siis nopeasti kuvitella. Nimen historiallisia kaikuja voi myös käyttää karmivalla tavalla väärin (eikä oikein, kuten em. kaasugrilliesimerkissä) ylidramatisoinnin avulla esimerkiksi Marilyn syylänpoistosalvalla. Ja neutraaliltakin kuulostavat nimet ovat aina henkilöityneet johonkin. Muistan vieläkin, miten verisesti kiusasimme luokkatoveriamme nähtyämme huonekalukaupassa ”Jussi nahkapallin”. Naurat Hävet Naurattaa.

Ja sitten on vielä ne hemmetin uusiosananimet. Niin onhan se vaikeaa, kun kaikki valmiit sanat tarkoittavat jo jotain. Keksi toki joku dynaaminen Fsssst tai Bazoing!, joka merkityksettömyyden lisäksi on sekä mahdoton lausua että hankala kirjoittaa.

Ja viimeiseksi napakka loppulause, jota en keksi, kun kaikki hyvät lauseet on jo varattu (hihihii, nahkapalli).