Joulunajan mielensäpahoituskalenteri, 17. luukku

Joulutortut

Joulutorttuhan on modernin one-to-one-taistelun täydellisin, kavalin ase. Ninjojen lameass heittotähdet juoksevat häpeissään karkuun, kun aletaan ottamaan tosimiesten joulutorttuja kehiin. Miettikääpäs nyt: luumuhillo, joka on varmasti jotenkin napalmista polveutuvaa, on polttavan kuumaa. Toisin kuin napalmin kohdalla, luumuhillon polttavuutta ei näe. Eikä sitä ikinä ainakaan opi. Taikina taas on kuivaa höttöä, joka kutisee hämäävästi kurkussa, samalla, kun pölysokeri menee nenään ja tukkii silmät ja hengitystiet.

Mitä minä sanoin, täydellinen ase.

(Miksihän kaikissa joululeivonnaisnimissä on joku sisäänrakennettu valmius kaksimielisiin vitseihin: ”Ai, väänsit just joulutortut, haistelit piparia ja nyt sulla on taatelikakku nousemassa.”? Nämä kaikki toimivat tosi hyvin sen jälkeen, kun ensin on kaksi tuntia toisteltu sitä, kuinka ”pukki tulee” ja mihin.)