Kevätauringon pimeä puoli

Yllättäen taivaalta singahtava auringonpaiste aiheuttaa kesäntulohurmosta, hymyä ja hihkuntaa, mutta pysähtyykö kukaan koskaan ajattelemaan, kuinka pahantahtoinen ja suorastaan ilkeä kevätauringonpaiste onkaan? Pysähtyykö? Niin?

Siis muut kuin minä.

Tässä todisteita:

• Auringonvalo paljastaa kaikki asunnossasi talven pimeydessä kanssasi sulassa sovussa piilotelleet pölyhiukkaset todella ikävän säälimättömällä ja tuomitsevalla tarkkuudella. Tarkkuudella, joka jättää anopin ensivisiitinkin varjoonsa häpeämään. Kamalat suorituspaineet.
• Talven hautunut zombieiho ja kammopituinen juurikasvu tulevat ihan uudella, hirvittävällä tavalla näkyviin. Kuten myös ihohuokoset, laiminlyöty kuorintarutiini ja nypynpoisto. Ikävän pinnallista.
• Silmäryppyisää häikäisysäteilyä ei pääse pakenemaan sitten millään, ainakaan jos se huomaa, että unohdit aurinkolasisi kotiin. Ja ainahan se huomaa, se kyylä. Jos muistatkin ne aurinkolasit, näytät ne päässä lumihangessa kuitenkin aika pälliltä. Epäilemättä plastiikkakirurgian korruptoima, koko arska.
• Muka niin viattomasti taivaalla mollottava aurinko antaa toivoa siitä, että ulkona olisi pääosin jo niin lämmin, että karvarukkaset ja toppahaalarit  ja muut talviset keholliset kahleet voisi heittää kellariin, mutta heti ovesta ulos astuessa tajuaa, että se olikin vain ovela ansa. Jos kylmästä sinisenä hyristessäsi kuulet naurua, se on aurinko, pelkkää ilkeyttään.

Sinut on paljastettu, kevätaurinko