Ihan nörtti jo ihan pienenä

Lapsuudenkodissa käyminen tuo aina mieleen kamalan kasan muistoja pikkuisen Tiitin alkuajoilta. Ja yleensä etenkin sen, miten ihan täsmälleen oma itsensä sitä oli jo ihan tosi pienenä.

Esimerkiksi silloin, kun muut lapsoset heittelivät pihalla palloa, auttoivat äitiä kotiaskareissa, tai leikkivät tyttömäisiä meikkileikkejä muovisilla Mattell-irtomeikkipäällään, meikälläpä olikin siinä parhaassa aateekooiässä, eli noin viisivuotiaana, tämmöinen:

(Se on peli, jossa on Snoopy. Aika viihdyttävä vielä näin 30 vuotta myöhemminkin)

Lisäksi toki kirjoitin kasapäin omia näytelmiä, kuunnelmia ja tiessunmitä-ia, joissa kaikissa pakotin kaverini näyttelemään. Paitsi pääosaa, joka oli itse. Aina. Ne vainoavat onneksi vain muistojani ja todisteet on todennäköisesti poltettu.