Positiivisen kautta

• Olen tosi iloinen, että meidän kellarikomeroon murtauduttiin, nyt voi sanoa, että se on niiden rosvojen syytä, että siellä on aivan järkyttävä kaaos. En mää ja mun tavaraturhuus, vaan ne rosvot, kattokaa.
• Olen tosi iloinen, että meillä alkoi julkisivuremontti. Huputetut parvekelasit blokkaavat positiivisuudellaan ja lämmöllään häiritsevät auringonsäteet kelmeästä teeveenkatseluluolastani.
• Olen tosi iloinen, että töissä on todella kiireistä, en kerkeä stressaamaan päivisin muista asioista, kuten kellarikomerosta, johon on murtauduttu. Nyt minulla on siis jotain mietittävää, kun valvon öisin.
• Olen tosi iloinen, että sain veromätkyt, nyt säästynkin siltä ikävältä ja turhalta uudelta tavaralta ja muulta kulutuksen elämänilolta ja voin keskittyä askeettiseen elämään. Pimeäksi huputetusa kodissani.

Tuntuuko teistäkin, että mä en ole yhtään hyvä tässä ”optimismissa”?

(Oikeastihan syön tonkallisen maapähkinävoijätskiä suklaapylpyröillä ja life is good, taas vaihteeksi. Mutta pitähän se nyt vähän itsesäälikitistä, jos et usko, kokeile vaikka.)