Bipolaarinen kesäpukeutumishäiriö

Ylioptimistina kaivoin pitkään kellarikomerossa hautoneet kesävaatearkistoni esille. Ihan vain siksi, että nyt olisi taas kovasti syytä olla se aika vuodesta, kun tarkenee t-paidalla ja voi vain vähän liian pienissä sortseissa esitellä zombienkelmeää sääri-ihoaan kanssaihmisille.

Koko talven olen kulkenut mustassa ja harmaassa ja toisinaan, koska olenhan pukeutumisessani villi ja hullutteluun taipuvainen, mustaharmaaraidallisessa. Shokki oli melkoinen, kun kaivoin kesävaatekasasta ensikahmaisulla esiin ylimäärin kirkkaita sinisiä asioita, liukuvärjättyä kokovartalopinkkiä, ja jotain joka näyttää todella pelottavasti kirkkaan keltaiselta intialaisvibaiselta tunikalta. Siinä on sellaiset neulotut napitkin. Ja kirjailuja. Värikkäitä kirjailuja.

Vaatekaappi vai halinalleoksennus – joskus ero on ikävä kyllä huomaamattoman pieni.

Olihan siellä muutama mustakin vaatekappale, kyllä, mutta aivan käsittämätön määrä vaatekappalaita, joita kuvaa riittävällä tarkkuudella vain sana ”huitula”. Joissain oli jopa *kauhunväristys* pitsiä.

Apua, onkohan mun viime kesän jätskeissä ollut jotain hallusinogeenejä? Vai onko kiristävä tuubitoppi (get this, oranssi) katkaissut verenkierron aivoihini vaateostoksilla?