Mitä kesäloma opettaa ihmiselle

Kahden viikon täydellisen lomailulle omistautumisen jälkeen olen aiheen asiantuntija. Varsinainen lomailutieteen tohtori (hassua hattua ja miekkaa odotellessa, *köhköh* tiedemaailma). Siksipä kerronkin, mitä arvokkaita oppitunteja elämästä olen oppinut. Esim. teille, joilla ei ole lomaa (hheh-he):

• Aikuisikäinenkin ihminen voi pitää napapaitaa ja minisortseja. Ai miten se onnistuu? No ottaa ne kaapista ja laittaa päälle. Kas!

• Edellisestä ei kuitenkaan kannata odottaa tyylipisteitä.
• Suklaapilvi -jäätelö on se, minkä pitäisi kaiken oikeudenmukaisuuden nimissä olla suklaatuutti. Suklaatuuttihan on aikamme suurin huijaus. Se on vaniljatuutti jossa on suklainen säälirantu. Ja mikrogramma pähkinärouhetta sadistiseksi kostoksi.
• Näyttävä suoran selän täyskaadunta, kun käsilläseisonta menee vähän turhan vauhdikkaasti, ei opeta elämästä juuri muuta kuin että kaatuminen selälleen sattuu.
• Hampurilaisateria ranskalaisilla kattaa rantapäivän jälkeisen suolatankkauksen vain osin. Me terveyshifistelijät viimeistelemme sipseillä.
• Mansikoita syömälläkin voi saada pahan olon, mutta siihen pitää jo nähdä vaivaa. Paljon helpommin pahan olon mansikoista saa, kun unohtaa ne tiukasti kiinnisolmittuun muovipussiin hattuhyllylle. Ja löytää sen muutamaa päivää myöhemmin.
• Talven -25 astetta ja pistävän jäinen vastatuuli eivät ole mitään siihen verrattuna, kun kastaa itsensä kesän ensimmäistä kertaa napaan asti järviveteen.
• Edellinen ei helpota toisella tai kolmannellakaan kerralla.

• Jos luulee, että näillä leveysasteilla tulisi omistaa enemmän käytännöllisiä talvisaappaita kuin erivärisiä bikineitä, luulee väärin. Vää-rin.
• On jäätelö hyvää kun yksin syö -sanonta pitää paikkansa. Olisikin ikävää, jos jätski pilaantuisi toisten ihmisten lähtiessä. Pitäisi alkaa läheisriippuvaiseksi.
• Särmät syysvaatteet kauppojen ikkunoissa ovat pelottavampia kuin Tappajahai ja Jennifer Lopezin näyttelijäntyö elokuvassa Anaconda. Yhteensä.