Kesä ja lörpät.

Aluksi tuotan pettymyksen kaikille, jotka kuvittelevat jutun kertovan miesosista. Ei, niistä ei nyt (tällä kertaa) ole kysymys, vaan siitä jokakeväisestä pastellilörttömuumiarmeijasta, joka tervehtii meitä flegmaattisesti lähes jokaisen itseäänkunnioittavan halpatrikoovaateliikkeen kotiinkannetussa luettelossa tai mainoskirjelmässä.

Helpohkona nyrkkisääntönä sanoisin, että jos se näyttää fotaroidun ammattimallin päälläkin isäsi Tarjoustalosta hankkimilta kalsareilta, pass.

Epämuotoisten epävärivaatteiden armeija velloo valuen kohti sekä nälkäisen gepardin määrätietoisuudella,  että samalla lörpsyttäen jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan yhtä aikaa. Lörpslörpslörps.

Voisiko joku kertoa, miksi hame tehdään noin? Ostettiinko pituusmitta vasta liian myöhään? Ei kai se mitään, jos näyttää, että helma oksentaa väkivaltaisesti.

Tämän vuoden lisävitsauksena näyttää olevan pikkukukertava oksuvärinen kuosi. En edes tajua, miten kankaat voivat olla yhtä aikaa niin ärsytyskynnyksenylittävän värikkäitä ja silti niin laimeita. Rypytettyjä kuminauhavyötäröitä, kaulanalusfrilloja ja kaikilla väärillä tavoin hulmuavia paidanhelmoja. Niistä on kesävaatteet tehty.

Rumuus – nyt saatavana myös lörpöttävässä haalarimuodossa. Mukana kätevä myötähäpeähirttonaru kaikille läheisillesi. Jos vauvankakka kukkisi, tulos olisi varmaan aika lähellä tätä.

Sano ei, määritä elintilasi ja osta kesävaate, jolla on selkeät rajat.

Hätkähdyttävät esimerkkikuvat tarjosi tuo ruotsalainen ystävämme.