Ennen kaikki oli… -haaste osa 4: Kaikki parisuhteet eivät vanhene kuin viini

18.9.2009

Ja toiset ovat etikkaa alunperinkin. Se on perjantai. Tulen töistä. Lähden baariin.

Kotiudun Tampereelle kokoajan enemmän, tapaan uusia ihmisiä. Juurrunkin jo vähäsen. Tykkään työstäni, tykkään harrastuksistani. Helkkari, minä tykkään elämästäni. Ja silti, mitä paremmin minä viihdyn elämässäni, sitä vähemmän viihdyn kotona, ja sitä vähemmän ymmärrän tuota toista joka asuu täällä. Tai tarvitsenkaan, tarkemmin ottaen.

Jossain vaiheessa parisuhteessa on hauskoja hetkiä aina vain vähemmän ja vähemmän ja niitä velvollisuuksia enemmän ja enemmän. Lopulta minusta tuntuu, että olen yksin vastuussa kahdesta aikuisesta ihmisestä, kolmesta kissasta, aamuheräämisistä, töistä, syömisistä ja ihan kaikesta. Ja jos minä hetkeksikään herpaannun suorittamasta ja huolehtimasta, jos minä hetken hengähdän tässä välissä, kukaan ei ole ottamassa minusta kiinni.

Yhdessäolo on ahdistavaa. Ei ole muuta sanottavaa kuin ilkeilyä.

Ja jostain, aina jostain, tulee väliin sen verran riittävän hyvää, että jaksaa.

Sitten alan huomata, että kaikki miehen tarinat eivät enää täsmääkään. Kummallisia, ihan merkityksettömiä asioita. Alkaen lapsuusmuistoista ja päättyen siihen, missä bensa-asemalla on tankattu eilen. Ja sitten niitä merkityksellisiä asioita; missä ja kenen kanssa on oltu ja mitä ostettu. Vaikka ruokarahat oli eilen loppu. Päädyn epäilemään vähän kaikkea. Ainakaan minua ei sitten huijattaisi. Enää.

Yritän lopettaa koko suhteen. Ei. Kyllä kaikki muuttuu, kunhan jaksaa taistella.

No jos ei hyvällä, niin yritetään sitten pahalla. Käyttäydyn huonosti, niin huonosti kuin ikinä osaan. Lakkaan puremasta kieltä ja kävelemästä varpaillaan.

Ei. Kyllä kaikki vielä korjaantuu, muuttuu ja paranee. Älä luovuta.

Mutta voisin kuulemma muuttaa vuokralle jonnekin, kunhan edelleen maksan oman osuuteni asuntolainasta, koska muuten miehellä ei ole asuntoa. Yhteisen asunnon voisi kuulemma myydä sitten, kun koko laina on maksettu, eli noin 20 vuoden päästä. Jos siis tahdoin luovuttaa. Mutta kyllä kaikki vielä muuttuu.

Olen umpikujassa ja minua alkaa väsyttää.

Päästä irti jo.