Jos toimistotyössä käytettäisiin urheilutermejä

Urheiluvalmennusta sovelletaan jo työpaikoilla kaikenlaisissa johtamisopeissa ja tiimityötavoissa, samalla kun työyhteisöjä verrataan hihkuen kaiken maailman palloilutiimeihin. Edellinenhän on luonnollisesti ihan täyttä soopaa, yrittäkääpä kuulkaa ensin saada se joukkueenne pelaamaan jääkiekkoa 7,5 tuntia päivässä ja 5 päivää viikossa motivoituneena, onnistuneena ja melkein keskipalkalla, ja tulkaa sitten saarnaamaan. Mutta jotain hyötyä urheilumaailmastakin voisi olla toimistotyöläiselle, nimittäin sanasto. Esim. tässä muutamia helposti sovellettavia esimerkkejä joukkue- ja budolajien saralta:

• Hattutemppu. Työpäivä, jonka kaikissa palavereissa tarjoillaan ilmaista pullaa. Hyvää pullaa.
• Paitsio. Se hetki palaverissa, kun tajuat avanneesi suusi sanoilla ”paitsi että, …” ja jatkaneesi itsesi kaulaa myöten kuraiseen suohon, josta on mahdoton poistua ilman työryhmiä, riskikarttoja ja vastuumatriiseja
• Filmaaminen. Kun ”joudut valitettavasti poistumaan” kesken puuduttavan videoneuvottelun vetoamalla teknisiin ongelmiin joihin itse aktiivisesti myötävaikutat. Esim. verkkopiuhan nyppääminen irti todella kätevästi katkaisee verkkoyhteyden. Voi näitä teknologian haasteita.
• Tyrmäys. Se, mitä muut kokevat maistaessasi sinun keittämääsi (loistavaa) kahvia
• Randori. Budotermi tarkoittaa kirjaimellisesti kaaoksen vastaanottamista ja kalenterissasi tämä näkyy yleisimmin nimikkeellä ”tavoite- ja kehityskeskustelu”.
• Laitahyökkääjä. Palaveriin kutsuttujen cc-listalta mukaan hypännyt jokapaikanhöylä, -asiantuntija ja -päällikkö, jolla on sekä vastakkainen mielipide ihan kaikesta, että pakottava tarve saada se todellakin kuuluviin.
• Tehokas peliaika. Aamukahvitauon ja lounaan välinen aika.
• Kata. Budolajisana tarkoittaa ennalta määrättyjä harjoitteita, joissa yleensä toistetaan erilaisia hyökkäys- ja puolustusharjoitteita. Tutummin siis ryhmätyö tahi workshop.

(kuva)