Miksi tässä blogissa ei ole postauksia otsikolla ”Ihana aamuhetki”

Kuvitelkaa tilanne: heräät elämänuskoisena uuteen aamuun puoli tuntia ennen kellonsoittoa. Keittiöstä tuoksuu kahvi ja sinua ympäröi raukea hiljaisuus. Kierähdät keskelle sänkyä lämpimän peiton alle, vielä hetkeksi nauttimaan tuosta upeasta lahjasta, jota elämäksi kutsutaan. Täyde… ja sitten kulman takaa kuulu *mmmmouuuuuurrrrr* ja samassa kaksi kertaa noin 10 kiloa lihavaa karvapeitteistä petoa juoksee kynsineen naamasi ylitse.

Kas, päästäni vuotaa verta.

Aika paljonkin.

Sama kai se on sitten nousta.

FU, aamu. FU.