Välikausinatina.

Te niin luulitte, etten edes minä pysty kitisemään vallitsevista sääoloista. Niin luulitte väärin! HAHA!

Vuodenaikapukeutumisessa eletään taas niitä jänniä aikoja, jolloin vastaantulevalla saattaa olla päällään toppapuku ja -kintaat tai mikrosortsit ja varvassandaalit. Ja kummatkin tuntuvat olevan yhtälailla luonnonvastaisesti ja väärin, koska on a)vasta huhtikuu ja toisaalta 2)kaksikymmentä motherfuckin astetta lämmintä. Terasseilla otetaan vastaan ensimmäisiä toispuoleisia wifebeater-auringonpolttamia, kun ohikulkijat riipivät pipoa syvemmälle otsaluun ohi. Kadulla kopisevat rinnakkain talvilenkkarit ja peep-toe-kengät. Tai no, talvilenkkaireista kuuluu semmoinen lässähtänyt *muh*, mutta kuitenkin.

Itse sinnittelen jossain tuolla välimaastossa, lähinnä sillä erityisen epäkiinnostavalla farkku-tennari-linjastolla. Joka-aamuisia farkkujani pukiessa muistelen kaiholla vielä-purkamattoman kesävaatesäkkini pohjalla (luullakseni) lojuvia käytännöllisen tyylikkäitä välikausiaarteita, joiden olemusta en jostain syystä pysty tarkkaan konkretisoimaan.

Jotenkin luulisi, että täällä neljän vuodenajan (tai siis kahden märkätuulisen välikauden ja yhteenlaskettuna noin kuuden kesä- ja/tai talvipäivän) luvatussa maassa välimallin pukeutuminen olisi edes jollain hallussa.  Itsellenihän syy totaaliosaamattomuuteen lienee lähinnä se, että se nyt vaan on niin paljon hauskempaa ostaa hellemekkoja ja nallepipoja kuin välitiloissa toimivia asiavaatteita, ja kuvitella elävänsä postikorttimaisemissa. Omaan epäonnistumiseeni elämässä olen jo tottunut, nutta näemmä aika monet muutkin näyttävät taitavan vain ääripäät. Mikä teidän tekosyynne muka on? Luontainen ahneus ja syväänjuurtunut epäkäytännöllisyys on jo varattu mulle.