Apua, kissani on paskapää!

Todiste 1: Olet piinaavalla, joissain piireissä jopa sairaalloisena pidetyllä, tarkkuudella imuroinut olohuoneen tekokarvamaton uuteen uskoon, ja juuri kun käännähdät istahtaaksesi ihailemaan työsi hedelmää, tapahtuu tämä.

Se. Oli. Ihan. Kissankarvaton.
 

Todiste 2: Olet rauhallisen ja kiireettömän sunnuntain kunniaksi alkamassa pikku päikkäreille. Mikäs tässä ollessa, kun imuroitukin on. Juuri, kun ummistat silmäsi valmiina rauhaisaan uneen, hyppää kissasi, ihan varmasti pommilla, pienempien ja haavoittuvampien selkänikamiesi päälle ja juoksee huutonauraen pois. Tätä toistuu, kunnes nouset alistuen ylös. Kissasi menee nukkumaan sänkyysi.

Todiste 3: Kaiken tämän jälkeen olet valmis lahjoittamaan kissasi Pärnänen ja poika -karvarukkastehtaalle, mutta juuri puhelinnumeroa raivonäppäillessäsi kissasi näytää tältä. No eihän tuollaista voi pois antaa. Voi. Ei voi. Voi. Ei voi.

Vihaaa-aaawwww. Dämmit.

Niin, mitä minä sanoin: paskapää.