Maailman ylikulutuspäivä oli 20.8. Eli se hetki, kun maapallon uusiutuvat luonnonvarat kulutettiin tältä vuodelta ihan loppuun. Tämmöinen peli ei vetele, sanon minä! Nyt olisi korkea aika antaa takaisin luonnolle ja samalla vähän niinkuin pelastaa maailma (eipä kestä kiittää): Makeaa vettä saadaan sateesta. Ai millä muka taataan varmaakin varmenpi rankkasade? No pidä puutarhajuhlat tai lähde upouusilla […]

Kaikki puhuvat toiminnallisesta harjoittelusta. Se on trendikästä tehdä jotain oikeata päättömän nostelun ja laksemisen sijaan. Näin toimisto-orjana kaipaisi kuitenkin toiminnalliseen harjoitteluun muutakin kuin sitä puunhakkaajamaista otetta. Koostinkin tässä ikuisten kelkanvetotreenien ohelle pari ehdotusta nykyaikaisen työn haasteisiin vastaavista oikeasti toiminnallisista lajeista. Aggressiobic. Toiminnallisinta harjoittelua toimistotyötä tekevälle, tämä yksinkertainen mielen ja kehon harjoite opettaa sietämään sitä väistämätöntä […]

Ensin olivat meikittömät naamakuvat, ja sitten raskauskuvat. Ja nyt sitten ihan tavalliset naiset. Rohkeasti, kuulemma. Eihän tavallisten naisten kehoja näekään juuri missään. Paitsi salilla, uimahallissa, kadulla, puistossa, koulussa, työpaikalla, ruokakaupassa, bussissa, puutarhassa, postissa ja pankissa. Niin, ja peilissä. Ymmärränhän tämänkin tempauksen, tarkoitus on hyvä, totta kai. Voimauttava. Mutta mulle tulee taas tästäkin vähän vielä tavanomaistakin […]

Taivaasta kaataa vettä ja ilmassa tuoksuu syksy. Monestihan sanotaan, että syysilmat ovat kirpeitä, ja se onkin totta. Se on se kaikki keskittynyt työhönpaluuahdistus, joka suorastaan sähköisesti kipristelee ilmassa. Mutta ei hätää, vaikka kesä on auttamattomasti mennyt, ohi ja förbi, syksykin tuo mukanaan joitakin (myönnettäköön, harvoja) uusia vuodenaikailoja ja jopa oppimiskokemuksia. Kuten: Arviointikyky kehittyy, kun silmä […]

Syksy, tuo maaginen muutoksen aika vuodesta. Siis loppukevään ja tammikuun alun lisäksi. Jos et ole vielä valinnut uutta ja tervehenkistä syysharrastetta, ei, elämäntapaa, syyskuun kolmeksi ensimmäiseksi viikoksi, nyt on sen aika. Tässä yksinkertaiset ohjeet: Valitse liikuntaharrastus oikein. Parasta olisi valita sellainen, josta et ole innostunut edellisinäkään vuosina. Keskenjättämisen perinne on näissä vahvana. Jos tällaista ei […]

Siinä missä ennen olin vain epätoivoisesti laihdutusta tarvitseva läski leggingseissä, tänään olenkin pikalainaa saava ”höyläilijä” riippumatossa. Siis fb-mainonnan mielestä. Elämässä harvoin kokee tällaisia henkilökohtaisen arvonnousun hetkiä. Kerrankin edes tekoäly näkee sen todellisen sisäisen kauneuteni. (Ja älkää ihmetelkö missä olen surffaillut, TEIDÄN blogien fb-suosittelemia linkkejä minä olen viattomasti klikkaillut, arvon kanssahöylääjät)

Olen kauhuelokuvien suuri ystävä, erityisesti kokolailla kökköjen ja ennalta-arvattavien sellaisten. Tämän takia erilaiset, mutta silti aina niin samanlaiset, viaton pikkulapsi riivattuna -leffat ovat tulleet minulle vuosien saatossa tutuksi. Aloin kuitenkin miettimään, että ovathan nämä elokuvat aika aseenteellisia, siis huonolla tavalla. Nyt onkin aika antaa kauan kaivattu selkääntaputus riivaajille, noille henkimaailmasta meitä moikkaamaan tulleille pikku veijareille. […]

Tänään on hieno päivä. Erityisesti siksi, koska minä söin tänään ison ja loistavan hampurilaisen. Tampereella, Flamessa. Ajatelkaapa, jos mulla ois näin pitkä etusormi. Sillä minä orjuuttaisin maailman. Orjuuttaisin ja nauraisin. Ai miksi, te kysytte sankoin joukoin silmät lapsenomaiseta uteliaisuudesta ymmyrkäisinä, miksi se on niin loistava hampurilainen? No minäpä kerron. Hampurilainen on Tampereella, kuten minäkin. Eli […]

17.7.2010 Ostan itseni ulos yhteisvastuullisesta lainasta. Otan mukaani vain Oulusta tuomani tavarat ja vaatteet, enkä katso taakse. Pääsen omaan asuntoon. Henkäisen. Ja seuraavina viikkoina itsellinen nainen ottaa muutaman shotin. Huolehtii vain omasta heräämisestään. Tekee ruokaa vain itselleen. Ja hymyilee. Olen kolmikymppinen ja vielä yksin. Kamalaa. Olen kolmikymppinen ja taas yksin. Mahtavaa! Lauantaina 17.7. olen asunut […]

18.9.2009 Ja toiset ovat etikkaa alunperinkin. Se on perjantai. Tulen töistä. Lähden baariin. Kotiudun Tampereelle kokoajan enemmän, tapaan uusia ihmisiä. Juurrunkin jo vähäsen. Tykkään työstäni, tykkään harrastuksistani. Helkkari, minä tykkään elämästäni. Ja silti, mitä paremmin minä viihdyn elämässäni, sitä vähemmän viihdyn kotona, ja sitä vähemmän ymmärrän tuota toista joka asuu täällä. Tai tarvitsenkaan, tarkemmin ottaen. […]