Kavereiden polttareissa on usein se hyvä puoli, että ainaloistavan yleisjuhlinnan lisäksi niissä on tapana tehdä kaikkea kivaa ja normaalista poikkeavaa. Tai ainakaan en ole vielä toistaiseksi osallistunut yksiinkään excelöintiä-ja-sitten-videokonffaan-polttareihin. Tuleva rouva bloggailkoon itse juhlapäivän kulusta isommin ja kuvaisammin, minä keskityn hehkuttamaan niitä uusia kivoja juttuja, joita tässä siivellä testailin. Ohjelmahan oli valittu Sanun lajikokeilulistalta, tarkemmin […]

Otsikko ei viittaa talvenjälkeiseen haudanryöstöön (eh-hee, anteeksi, tämä on varmasti joku sairaus). Vaan siihen, että nyt voi kuulemma treenata bikinikunnon rästit ulkona, tai näin ainakin huutavat iltapäivälehdet. Ja mitä ne sitten tarjoavat? Hellelenkkeilyä, halonhakkuuta tai joogaa biitsillä? No way! Kesäbodi tulee helpomminkin, ja vieläpä ihan kantakaupungissa! Salillehan ei kannata mennä. Lähinnä, koska siellä olen kuitenkin […]

Leopardi ja seepra ovat nyt muodissa, siis muutenkin kuin sinitukkaisten bingomummojen ja Riitta Väisäsen mielestä. Tai siis, kun sanon ”ovat muodissa” tarkoitan tietenkin sitä, että niitä näkyy vastaantulijoiden yllä, päällä ja sivuilla (muuallakin kuin mummobingossa). Ja kun menet vaatekaupassa ihan vain viattomasti katsomaan jotain eläinkuositoppia, hyvää tarkoittava myyjä ampaisee viereesi yliääninopeutta toteamaan: ”Noita on mennyt […]

Voin tehdä tämän heti selväksi, suhtaudun blogimainontaan aika perusnihkeästi. En lue blogeja ostomielessä, ja hyvin harvassa blogissa mainossisältö on vaikuttanut minulle millään tavalla blogin tasoa nostavasti. Minä lähtökohtaisesti näen mainokset siis ensisijaisesti bloggarin ansaintamenetelmänä, en palveluksena lukijalle, eli minulle. Minusta kokonaan sponsoroitu mainossisältöpostaus on kuin mainoskatko, ja olisi ihan äärimmäisen kiva tietää, milloin se alkaa […]

Olen tunnetusti huono käymään kotikaupungissani missään muualla kuin salilla. Niin, ja hampurilaisella, ei unohdeta niitä. Mutta noin niinkuin yleensä ottaen en ole mikään luovan ilmaisun meiningeissä hilluva kulttuuritantta. Eihän minulla ole edes semmoista värikästä kaftaania ja mustia silmälasinpokia. Mun käsitystä ässästä kotikaupunkimatkailusta edustaa esimerkiksi Särkänniemi. Olen selkeää huvipuistokohderyhmää, useimmat laitteet kestävät sen puoli minuuttia, eli […]

Lilyn toimituksen palstalla keskustellaan pettämisestä. Ja siitä, mikä on pahinta, mitä parisuhteelle voi tehdä. Ihmiset jonossa toteavat, että joo, pettäminen, eipä se tunnu juuri missään. En minä toista omista. Tai siis pahaltahan se tuntuu, mutta pahempi se kuitenkin olisi jos vetäisi turpaan. Tai käyttäisi huumeita. Ja se oli minusta kummallista. Sitten minä ajattelin ns. olla […]

  Asioita, jotka ovat lähes yhtä siistejä kuin skootterilla ihmisiä takaa-ajava karhu: liekinheittimet, joista tulee sinistä tulta räikät Skeletor Asioita, jotka ovat siistimpiä kuin skootterilla ihmisiä takaa-ajava karhu: kaksi skootterilla ihmisiä takaa-ajavaa karhua joilla on liekinheitin, josta tulee sinistä tulta ja räikät   (juttu itsessään oli vähän pettymys, vähän kuten elämä yleensä.)

Ostettiin kotiin semmoinen pöytätuuletin, koska ulkona näyttää olevan kesä ja sen tuntee jo sisälläkin. Kauppaan, kotiin, tuuletin päälle ja nauttimaan viileästä tuiverruksesta? No ei kissataloudessa.Joo-o, siinä se makaa, juurikin sillä parhaiten tuulisella paikalla. Jo toista tuntia, eikä sitä mitenkään henno siirtää. Kääntää kylkeä välillä turkki tuulessa hulmuten, ja katsoo pahalla kissansilmällä, jos joku menee lähellekään […]

Chjokon suklaabrunssin stalkkasin alunperin Isyyspakkaus-blogista, josta se jäi tarunhohtoisena, vaikkakin hieman ruskeahkona, onnenmaana siintämään mieleni salaisimpiin perukoihin, jotenkin etäisesti tämän seuraavan videon kaltaisena: https://youtube.com/watch?v=zKxjvpY-x5E Ja pitihän sinne toki päästä, ihan pakosti, ja tänään oli vihdoinkin se päivä. Se päivä, jolloin minä itte ja sanumaria suuntasimme rättikattoisella pienoismalliautolla kahden naisen karkkipyhiinvaellukselle Helsinkiin. Eli syömään all you […]

Joku voisi luulla, että tämä on ihan tyypillisen turhanpäiväinen katsokaa-mun-uutta-kesätukkaa-hei -postaus. Mutta ei. EI. Mun tukassa on katsokaas symboliikkaa ja piilomerkityksiä. Minun uusi tukkani on suorastaan vertauskuvallinen. Noin niinkuin esimerkiksi. Ja on siinä jotain vahaa ja sen verran hiuslakkaa, että vähän haisen kampaajakoulussa tapahtuneelle räjähdysonnettomuudelle. Mutta siis se vertausjuttu. Piikikäs ja mustanpuhuva ja täyttää tunnusmerkkinsä […]