Lily on nyt päivittynyt, ja mikäs sen luonnollisempi jatkumo asialle, kuin postata kuva kissastani säälimättömästi raatelemassa puolustuskyvytöntä pinkkiä ihmisapinaa. Kas näin.Onpahan ainakin tarpeeksi iso. Kuva, siis. Samalla täällä selatessani en voinut välttyä huomaamasta, että mun blogin banneri on ainoa, joka näyttää kädettömän lapsen tekemältä. Nähdäkseni tähän on kaksi ratkaisuvaihtoehtoa: a)yritetään etsiä kädettömiä ja sokeita lapsia […]

Hhhhehheh, kylläpä tuli kaksimielinen otsikko. No ei tullut. Vaan. Kävin perjantaina katsomassa suomalaista standupia. Ihan ekaa kertaa. Ikinä. Ihmiseksi, joka useita kertoja viikossa yrittää olla edes kirjoitusmuodossa hauska (ai tämä onkin joku huumoriblogi?) vaikka väkisin, olen  varsin tehokkaasti vältellyt koko hommaa. Jostain syystä olen todella kova vaivaantumaan toisten huonoista ja väkisinväännetyn oloisista jutuista. Omanihan taas […]

On taas se järisyttävä aika vuodesta: puissa vihertää, linnut laulavat ja bikinimainoskuvat ilmestyvät keskuuteemme. Eli toisinsanoen, on nuorten naisihmisten ahdistumisen ja tiedostavan huolestumisen aika! Lilyssä sitä harrastetaan vaihtelevan positiivishenkisellä vireellä ainakin: täällä, täällä, täällä ja varmaan muuallakin, mutta en vaan ole niitä vielä kerennyt lukea*. Ja se minua niin vituttaa. Eivät siis nuo postaukset niinkään, […]

Mainokset, nuo markkinoinnilliset viestintäpläjäykset laihdutussosiaalipornoteeveesarjojen keskellä, ohessa ja väleissä. Jos joku teistä ei siis tiennyt. Yleensähän ne pystyy onnistuneesti ohittamaan muun tärkeämmän aivotoiminnan tieltä (kuten mikä on se ärsyttävä, mutta tarttuva biisi, joka soi ruokakaupassa äsken, se, joka meni sillain tittidii-tsikatsika-tittidii-didii ja joku siinä lauloi, englanniksi). Mutta toisinaan niissä on niin kummallisia ajatuskulkuja, että jää […]

Koska olen alisuorittajajuhlapäiväilijä, minun pitää aina välillä vähän pinnistää, että palkallisen vapaapäivän lisäksi löytäisi jokaiselle juhlalle omat erityispiirteensä. Etenkin siis tällaisille, joina en saa lahjoja. Ja siis sellaiset erityispiirteet, jotka laiskakin jaksaa suorittaa. Tai ainakin keskivakavasti pohtia niiden toteuttamista. Tässä siis iloisia syitä alisuorittajavappuun: Tippaleipä näyttää sokerikuorrutetuilta aivoilta, joten voit kuvitella olevasi gourmet-zombie Kaupan sima […]

  Tai siis, ilmeeni, jos olisin joku tuollainen supersiisti elikko. Toisaalta, jos olisin eläin, kaikki päivät olisivat vapaapäiviä. Tai työpäiviä, mutta ilman palkkaa. Ja internetiä. Postauksen sanoma: ei ole eläimilläkään helppoa. Eikä ihmisillä. Olisinpa kivi.

  Lilyyn on lähiaikoina tulossa hirrmuinen määrä uudistuksia ja parannuksia, ja ajattelinkin antaa tämmöisen kuningaskuluttajamaisen lahjomattoman (paitsi, jos ko. lahjat ovat hyviä, tietenkin) näkemykseni teknologisten harppausten vaikutuksista bloggarin elämään: Yksittäisiin kommentteihin vastaaminen. Eli vielä vähäsen aikaa kerkeää pitää tämmöistä blogia kuin meikä, jossa kommentteihin vastaamisviivettä voi vitkuttaa viikoiksi, jos vaan selkäranka kestää syyllisyydentunnetta! Ja minullahan kestää. […]

Sokerikakkutaikina, lasinpesuneste tai muu turhanpäiväinen kemistihifistely sikseen, nyt puhutaan niistä oikeasti tärkeistä ainesosalaskelmista: Maito kahvissa. Vaaditaan täsmälleen sopivan, vaaleahkon vauvankakan väri. Ei liian tumma, ei liian vaalea. Suklaamöykyt suklaajäätelössä. Vähintään 60 tilavuusprosenttia. Muuten kyseessä on sellainen huijaus, että sen voi kirjoittaa kahdella j-kirjaimella. Hillo ja kermavaahto lätyillä. Peittävyys 100% lättyä, lisäksi niitä tulee olla riittävästi […]

Minä en ole sitaattien ja mietelauseiden suurin ystävä (poislukien ne Simpsonit, toki), mutta kyllä vaan, kun riittävästi tarkkanäköistä viisautta ladotaan näkyviin, minäkin taivun. Tässä siis, päivän, tai miksei viikonkin, sitaatti: