Islantilainen rahkamömmö on ihan parasta, koska: Se (kuulemma) lausutaan ”skiir”, joka ainakin oikein intonoituna (ssskkkkkiIIIrrrRR) kuulostaa vähän lentoliskon karjahdukselta.     Siinä tulee mukana pieni kokoontaitettava lusikka, jolla toimisto-orja kaivaa venähtäneissä puhelinpalavereissa tietään vapauteen karsinansa sermin läpi. Kaikki muut syövät sopulimaisesti Ehrmannia ja tämä on taas kerran mitä oivallisin tapa toteuttaa elitististä ja keskivertoasyrjivää maailmankatsomustani […]

Nykyään on painonpudotus- ja urheiluhommissa menossa joku kummallinen kaikilla on kivaa -meininki. Istutaan jossain taskulämpimässä höyryssä ja kurotellaan hiljaa kohti varpaita. Katseella. Välillä kuuluu stereoista rauhoittava sitarin *plink*. Missä on veri, hiki ja kunnon vanhan koulukunnan spartalaisuus? Hyvä olo ja seesteinen mieli treenatessa on kokolailla yliarvostettua. Sen kuuluukin tuntua vähän pahalta. Myöntäkää. Hikoilemattoman hyvänolontreenauksen suurin […]

Tässä on Hämy. Se on iso ja karvainen hämähäkkiotus. Ikeasta. Luontodokumentinomaisesti kuvasinkin Hämyä päivän toimissaan. Tässä Hämy vaanii lajityypillisen hämähäkinomaisesti saalistaan. Tässä tapauksessa ilmeisesti lattialla majailevaa herkähköä ihmissuhdedraamaa, Sylvester Stallonen klassikkoa kädenväännöstä, Over the Top. Että jos tärkeyshenkilö joskus kysyy, että mihin se on hävinnyt, niin tiedämme, että Hämy is to blame. Hämy ottaa itsestään […]

Minä sitten niin vihaan maanantaipäiviksi naamioituneita tiistaipäiviä. Tai no. Tarkemmin ajatellen vihaan maanantaipäiviä ihan yhtä palavasti myös missä tahanasa muussa valepuvusssa.   Paitsi ehkä ninja-asussa.

Vähän päälle 3-kymppinen kolmen ihanan pienen lapsen äiti.
Intohimoina muoti ja hyvä ruoka.

…Kesät olivat lämpimämpiä, missit kauniimpia ja sirkat sirittivät. Ja ennen kaikkea, kaikki pienenpienet tytöt (ja toki ne neitimäiset pojat, jotka mitään tyttöbakteereja kuhisevia ystäväkirjoja suostuivat täyttämään) kirjoittivat ystäväkirjoihin kohtaan ”suurin haaveeni” vapisevin pikku kätösin lauseen: ”Käydä Ameriikassa” (i-kirjainten määrän vaihtelu oli yllättävänkin suurta). Se oli maista hienoin, kaunein ja tarunhohtoisin. Yhtä aikaa. Ameriikasta kotoisin olivat […]

Lauletaan pienellä hennolla (erityisesti it-ihmetekoihin) lapsenuskoisella äänellä, kaikki mukaan: Hei, hei, hei, mun feedissä on vikaa.Hei, hei, hei Tiitin är-äs-ässät bugaa.Huonot jutut tulee toistona,ei semmoista nyt kukaan ei-zombie tahdo edes lukea. (nokkahuilusoolo) (ghettohenkinen räp-osuus)Nörtit tahtoo validia fiidiä.Muuten lukijat vetää vaan spiidiä*.Ei lue yhtään Tiitiä.Ei yhtään.Tiitiä.(supersiisti kaikuefekti)Word. Hei, hei, hei, bloglovinissakin lukee ylimääräenglantia.Hei, hei, hei, enää […]

Tätäpä ette varmana tienneet silkistä:     Sepäs onkin sataprosenttisesti polyesteriä! Kiitos, Topshop, omistankin sitten yllättävän paljon silkkiasioita.

Niinkuin tässä nyt jotain apua menneisyydeltä tarvittaisiin. Vuonna 1871 miljoonat linnut lentävät San Franciscon yli ja pimentävät taivaan. Linnut, nuo taivaalta kakkivat, auringonpimentävä nokkaohjukset, tarvitseeko edes sanoa enempää? Linnut. Vihaan.  Vuonna 1862 Kaukoputkentekijä Alvin Clark löytää Siriuksen kääpiöseuralaisen. Eikä varmana ollut siitä hiljaa sekuntiakaan. Saavutuksistaan leuhkat ihmiset, ne vasta on ärsyttäviä, saatana. Toinen asia, joka […]

Tärkeyshenkilön kanssa yhteispesää puuhatessa on edessä myös levyhyllyjen yhdistyminen. Onhan se jotenkin oudolla tavalla kaunista, kun vierekkäin levyhyllyä koristavat Dismember, Dying fetus ja …Duran duran. Duran Duran ja Immortal ne yhteen soppii! Huomenna viedään öööh… levyhyllyyn. Vaikka itsekin nykyään tunnustaudun sen raskaamman musiikin ystäväksi, kertoo levyhyllyni myös karua tarinaa menneisyyden harharetkistäni. Kuten die-hard-brittipoppari-kaudestani. Ja mikä […]