Elämänohjeita luontodokumenteista

Luontodokumentit kertovat paitsi eläinystäviemme (ja -vihollisten) elämästä, myös opettavat valppaille katselijoille monta arvokasta oppituntia, jotka ovat suoraan sovellettavissa ihmisen arkipäivään.

• Älä ole loikkiva kauriseläin, ne joutuvat yleensä syödyiksi. Pienenä pörröisenä jäniksenäkään en varsinaisesti makselisi kesälomasuunnitelmien ennakkomaksuja, vaan sijoittaisin esim. karate-kurssiin. Heti.

• Perheen sisäinen arvojärjestys määritellään jo lapsina ja vahvuus on valttia (unohda siis kirjat ja partiolaismerkit). On myös aivan ookoo syödä pikkusisarustesi eväät. Ja karkit.
• Jos joku todella näyttää myrkkykäärmeltä, se on todennäköisesti huijausta. Jos joku todella ei näytä myrkkykäärmeeltä, vaan helpostisaatavalta herkkusnacksiltä, juokse. Siis toiseen suuntaan.
• Mitä kummallisemmalta näytät, sitä arvostetumpi ja erityisharvinaisempi yksilö vain olet. Jos joku talloo muurahaisen päälle, kukaan ei välitä, mutta auta armias, jos teet saman vesinokkaeläimelle.
• Jos päätät haastaa lauman johtajauroksen valtakamppailuun, älä nyt hyvä ihminen tee sitä isosti muristen keskellä päivää ja kaikkien edesssä elvistellen. Nöyryytys on taattu. Työnnä vaikka johtajauros yön pimeydessä alas kalliolta tai kirjoita hänestä halventava kirjoitus internettiin, ennemmin.
• Älä aliarvioi perärauhaseritettä ja myrkkypistimiä.
• Maahan hautautuminen estää, tai ainakin lykkää, monta puutostilaa. Sinne vaan, hiekkakuopan uumeniin odottelemaan parempia aikoja.
• Vanhoja tuttuja kohdatessa on kohteliasta läpsäistä heitä naamaan tassulla ja purra leikkisästi niskaan ikäänkuin toveruuden merkiksi. Jos he ovat sukua, varasta heidän eväänsä. Ja karkit.
• Se on ansa